Sophia Backlund
SB Dressage Ab Oy
"The more I learn, the more I realize how much I don't know"

söndag 29 januari 2017

Kohti uutta viikkoa!



Cia kävi taas kuvaamassa mua ja Pixua kun treenattiin torstaina. Pixu on ollut niin superhyvä nyt niin pitkään mutta nyt on taas tullut pieni taantuma, en tiedä jäikö tiistaista päälle jännittyneisyys vai onko taas joku kiima tulossa vai mikä, mutta se oli jotenkin taas stressaantunut eikä tajunnut kantaa sitä etuosaansa ja nostaa selkää kun pyysin pohkeilla sitä ylös, vaan nyt oli vähän mennyt takaisin vanhaan systeemiin missä meni pohkeesta vaan enemmän etukenoon ja makaamaan lavoille ja kädelle, jonka seurauksena menettää tasapainon hieman. 

Pätkittäin kuitenkin oli ihan hyvä, enää ei tule täyttä epätoivon tunnetta mitä vielä saattoi pari kk:tta sitten tulla :D Nyt Pixu sai kuitenkin pari päivää palautua ja kävi la-su metsälenkeillä, huomenna juoksutan ja sitten tiistaina katsotaan taas miltä tuntuu selästäpäin. Pixun kanssa parempi ehkä ottaa pari askelta taaksepäin kun huomaa, että sillä vähän menee taas ylikierroksille, ja sitten yrittää uudestaan parin päivän päästä.

Meillä on sitten valmennukset ke-to Hiltonin kanssa, Pixun kanssa osallistun tällä kertaa vain torstaina.

Eilen lähdin sitten Ypäjälle ja tänään päivä vierähti sitten nuoria hevosia katsellessa. Ihan mielenkiintoista oli kuunnella mitä Faurie hevosista piti, toivon mukaan olen itse vähän myös tässä viisastunut, että mitä on hyvä huomioida nuoressa hevosessa kun ajatellaan, että sen tulevaisuudessa pitäisi pystyä kouluttaa GP-tasolle. Hauskaa oli taas olla reissussa, onneksi kisakausi alkaa pian :D















onsdag 25 januari 2017

Rauhallisuutta ja malttia treeniin!

Mä olen aina ollut aika "hätäinen" ratsastaja, haluan nopeasti, että tapahtuu jotain kun ratsastan, hyvässä ja pahassa. Toki hevosen pitää AINA reagoida heti ratsastajan apuihin, siinä olen omasta mielestäni hyvä, koska silloin saan herkän hevosen jota ei tarvitse montaa kertaa käskeä. Toisaalta se mikä voi olla negatiivista, on että haluan ehkä saada tulosta aikaan liian nopeastikin, eli en aina malta ottaa tarpeeksi aikaa verryttelyyn esim kisoissa. Jostain syystä tämä tapahtuu vain omien hevosten kohdalla, jotenkin olen sitä mieltä, että niitten pitäisi tulla nopeammin hyväksi ratsastaa ja jos ei tuu, saatan vähän turhautua välillä. Joten sitä olen nyt tässä työstänyt tosi paljon itseni kanssa.

Hilton onkin varsinkin sellainen hevonen joka oikeasti tarvitsee aikaa, sen kanssa tämä ongelma onkin ollut suurin. Hilton on valtavan iso, hidas, eikä ehkä niin reaktiivinen. Joten sen kanssa pitää olla tosi kärsivällinen, että sen saa siihen pisteeseen, että se on lämmin kropastaan, mutta myös korvien välistä "lämmitetty", eli viritetty  niin että se on mahd herkkä ja nopea mun avuille.

Nyt kun olen päässyt siihen, että otan oikeasti aikaa ihan jo käyntityöskentelyyn, ja työskentelen käynnissä niin kauan, että tunnen että saan sen sinne mihin haluan, ja sen jälkeen teen saman jutun ravissa, hölkkään kunnes Hilton tulee tuntumalle ja rupeaa itse hakemaan tuntumaa ja venyttämään ylälinjaa, en "prässää" sitä sinne ja pyytele sitä liian "pakottavasti" pohkeesta kohti tuntumaa. Tähän myönnän, että olen sortunut, VARSINKIN kisaverkassa!! Silloin Hiltonista ei tietenkään tule niin kevyttä ja herkkää mitä se nyt on ollut.

Minun täytyy itse vaan malttaa, ja odottaa ikään kuin hevosta, että se on valmis ja vertynyt, sitten saan Hiltonista kevyeen ja herkän. Se on kyllä ollut nyt niin mahtava ratsastaa, että toivon todellakin että tämä hyvä vire jatkuu! Mun pitää vaan muistaa sitten kisoissakin tehdä verryttely samalla tavalla ja varata siihen tarpeeksi aikaa ;)

Pixu pääsi eilen hyppäämään pikkasen, siitä ei oikeen tullut sitten mitään kun maneesissa oli muutakin hässlinkiä samaan aikaan kun meidän piti hypätä, mutta saipa nähdä vähän esteitä taas pitkästä aikaa. Sunnuntaina saa sitten hypätä taas vähän enemmän. Mä ajattelin suunnata Ypäjälle katsomaan nuorten hevosten katsastuksia, ajattelin että voisi olla opettavaista kuulla miten Faurie kommentoi hevosia, se voi ehkä auttaa itseä vähän jos mä lähden nuorta hevosta sitten itselleni ostamaan :)

Tässä vielä vähän kännykkäkuvia mitä on tultu viime viikkoina otettua, jostain syystä eniten Pixusta :P








onsdag 18 januari 2017

Treenivideo!

Tänään oli luvassa vähän videointia kun Cia pääsi paikan päälle, jee :) se on aina yhtä kivaa!

(C) Taru Arola. Ypäjä Spring Dressage 2016 mistä saatiin intteristä 65.7% < 3


Hilton ja Pixu hierottiin ma:na ja Hilton on yleensä aika sellainen löysä ja vetelä noin 2-3 päivää hieronnan jälkeen, ja nyt saatiin myös ma:na hierottua lavat ihan superhyvin auki, mutta vielä oli tänään ravissa liian "löysä" enkä saanut sitä ravia sieltä irti mitä se on viime viikolla näyttänyt, tarvii enemmän terävyyttä siihen. Mutta laukassa oli sitten todella hyvän tuntuinen, sen laukka on niin paljon vahvempi, että siinä melkeen vaan tekee hyvää, että on vähän "löysä".

Videolta näette pikkasen alkuverkka-ravia, laitoin pienet pätkät koottua ravia vaikka siinäkin näkee vähän että se vähän huojuu tasapainon ja tuntuman kanssa, mutta laukassa sitten tosiaan tosi hyvän tuntuinen! Näitä ollaan laukassa harjoiteltu tosi paljon, pitkät sivut eteen isoa laukkaa, ja sitten lyhyillä sivuilla voltti missä kokoan lähes piruettilaukkaan, missä haluan että se on mahdollisimman rento ja vähän tiputtaa niskaa ja "avaa" kaulaa, ei saa missään nimessä käpertyä, jännittyä, tai jäädä pomppimaan sellaista "pupulaukkaa" mitä se siis tosi paljon on tehnyt ennen. Lopussa koitin kääntää ihan täyspiruetit, missä mieluummin saa mennä liian paljon eteen ja liian isoa, kun sen että se jumiutuu ja pomppii vähän "paniikissa" ympäri, mitä se siis on tehnyt lähes jokaisessa startissa viime vuonna :P

Siitä halutaan nyt eroon ja siksi harjoittelen tosi paljon vaan noita kokoamisia volteilla, missä voin ratsastaa helposti aina eteen ja taas kiinni, vaikka ne siirtymiset sitten oliskin tosi pieniä,mutta se tunne pitää aina olla, että voin ratsastaa piruetista tai piruettilaukasta heti pois, ilman että hevonen jännittyy. Sen pitää mennä sulavasti ja helposti, ja siihen ollaan mun mielestä nyt aika hyvin päästy Hiltonin kanssa :)

Testattiin myös vähän ykkösiä, ja ne sujui tosi hyvin, tosiaan óllaan vaan vähän leikitty edes takas ja joskus sitten kokeiltu tehdä 3 vaihtoa peräkkäin. Onhan se niin, että kunhan hevonen oppii tekemään sen 3 peräkkäin niin kyllä sieltä varmasti onnistuu tulevaisuudessa se 15:kin, kunhan vaan rauhassa ja pikkuhiljaa opettaa tämän uuden jutun :)

On niin kivaa, että Hiltonin kanssa voi vähän leikkiä uusien asioitten kanssa, mutta yritän olla tosi tarkkana ettei mennä sen mukavuusalueen yli, vaan nyt pitää sen into vaan yllä, eikä tehdä asioita liian vaikeaksi.


lördag 14 januari 2017

Hilton on maaginen!

Mä en tiedä mistä tämä hurjan iso harppaus eteenpäin on Hiltonin kanssa tapahtunut, mutta olen ihan ihmeissäni kuinka paljon se on edistynyt tässä sen loman jälkeen! Varsinkin pari viimeisten viikkojen aikana on tapahtunut todella suuria muutoksia. (Cia lupautui videoimaan meitä keskiviikkona niin toivon mukaan voin sitten laittaa tänne videonkin, olisi ihan kiva itsekin nähdä näyttääkö meno yhtä errilaiselta kuin se tuntuu.. )

(C) Heidi Järvi


Uskon, että se kuitenkin johtuu siitä, että olen nyt saanut Hiltonin rehellisesti suoristettua, meillä on aina ollut se ongelma, että kun taivutan sitä sisäpohkeen ympäri, se valuu ulkokyljestä ulos, eli periaatteessahan se ei silloin taivu rehellisesti! Nyt olen tätä asiaa vaan korjaillut sen jälkeen kun ruvettiin taas loman jälkeen tekemään töitä ja nyt rupeaa selkeästi huomaamaan tästä tulosta. Hilton työntää paljon rehellisemmin yhtä paljon molemmista takajaloista, sillä säilyy tahti ravissa paljon paremmin, ja koko hevonen tuntuu paljon lyhyemmältä ja siltä, että se on paljon paremmassa tasapainossa.

Tämäkin varmasti johtuu siitä sen pitkästä rungosta, sitä on paljon vaikeampi pitää hallinnassa ja rehellisesti koossa, ja Hilton siksi helposti yrittää luonnollisesti vähän livistää jostain raamista ulos! Nyt tuntuu että se pysyy paljon paremmin siinä mun "tunnelissa", eli pohkeitten ja käsien välissä. On jotenkin niin hauskaa miten välillä tämmöinen periaatteessa pieni asia voi sitten vaikuttaa niin paljon, mulla on ihan sellainen tunne, että istuisin uuden hevosen selässä :P

Aloitan aina sillä että pidän Hiltonin vaan tosi suorana ja tarkistan, että ennen jokaista kulmaa saan ulko-avuista puolipidätteen läpi (eli se ei saa lähteä vetämään itseään pitkäksi ennen kulmaa, mitä se helposti tekee, välillä melkeen nappaa ulko-ohjasta kiinni ja lähtee vetämään ulkolapa pitkänä käännöksien läpi :P), ensimmäiset kierrokset vaan ajattelen, että saan sen ulkolavan mukaan kun käännän. Sitten kun ulkolapa on hallinnassa voin lähteä ajattelemaan taipumista sisäpohkeen ympäri, kuitenkin koko ajan tarkkana ettei se ulkolapa pääse karkuun!

(C) Heidi Järvi


Sulkutaivutuksiin olen löytänyt tosi hyvän harjoituksen myös missä vähän sama juttu haluaa tapahtua; ulkolapa "karkaa" ja se ylitaipuu sisäpohkeesta ja menettää silloin tahdin kun ei enää työnnä rehellisesti molemmista takajaloista, menee vähän "banaaniksi". Niin aloitan lähtemällä lävistäjälle väistössä, vaihdan keskellä sulkuun ja sitten taas takaisin väistöön, eli näin kontrolloin sitä ulkolapaa koko ajan.

Laukassa ollaan myös löydetty ihan uusia vaihteita, ennen se oli aika sellaista, että joko mennään piruettilaukkaa ihan paikallaan mistä Hilton ei oikeen pääse enää pois, tai sitten se on täysillä eteenpäin. Nyt voin säätää kokoamisastetta ihan eri tavalla siihen mihin haluan, se voi olla koottua laukkaa tai kootun ja piruettilaukan välimuoto(tätä ollaan eniten harjoiteltu koska tästä se pääsee vielä helposti ponnistamaan takajaloista pois), enkä nyt ollenkaan anna sen mennä siihen liian "vaikeaan" piruettilaukkaan koska se ei enää ole rehellistä kokoamista koska se katoaa pohkeen taakse kun eteenpäinpyrkimys katoaa. Ollaan tehty paljon vaan voltteja missä voin koota laukkaa ja ratsastaa eteen, isoja työskentelypiruetteja missä sen koko ajan pitää imetä takajaloista käteen.

Eli tosi paljon uusia ulottuvuuksia on löytynyt ja uusia työkaluja. Jotenkin niin kivaa kun vielä yksinkin pystyy näitä löytämään, ja se on varmaan meille tosi tärkeää kun en pääse niin usein valmentajan silmien alle :/ Nipsu tulee onneksi 1-2.2 niin voin näyttää meidän uusia harjoituksia ja kysyä, että ollaanko ollenkaan oikealla tiellä ;) Kyllä mä kuitenkin luotan omaan perstuntumaani tässä, tiedän kuitenkin miltä asioitten pitää tuntua, niin silloin se on helpompi löytää tiensä sinne myös!

Jotkut tarkat ovat ehkä huomanneet, että tuossa yläpalkin "hevoset"-osiossa lukeekin, että Zebbe on myyty. En ajatellut sen kummemmin asiasta enää kirjoittaa kun Zebbe ei enää minun ole, mutta se tosiaan on myyty USA:han, todella hyvään kotiin missä se saa paljon rakkautta ja ammattimaista treeniä, joten olen tästä tosi iloinen! Sain kuulla uutisen jo ennen joulua mutta virallisesti se myytiin tässä alkuviikossa. Tunne on ollut vähän haikea, mutta myös todella helpottunut ja onnellinen Zebben puolesta. Olen ollut uuteen omistajaan yhteyksissä ja me pidetään jatkossakin yhteyttä joten tulen saamaan Zebbestä säännöllisesti kuulumisia, mikä on minulle tosi tärkeää.




Zebbe antoi minulle niin paljon ja toteutti todella paljon minun unelmistani, siitä tulen olemaan ikuisesti kiitollinen, ja Zebbellä tulee aina olemaan todella tärkeä paikka minun sydämessäni. Mutta kaikelle on aikansa, mikään ei kestä ikuisesti, ja tässä lajissa pitää osata tehdä niitä vaikeita päätöksiä eikä aina vaan ajatella sydämellä. Se on tämän lajin huono puoli. Mutta jos nyt ajatellaan eteenpäin niin minulla on uuden hevosen hankinta sitten pikkuhiljaa edessä, ja siinä sitten alkaa uusi tarina ja uudet seikkailut uuden kaverin kanssa :) elämä ottaa ja antaa, näin se menee!


tisdag 10 januari 2017

Huippupäivä on päivä täynnä ratsastamista!

Tänään onkin tultu ratsasteltua vähän enemmän, ja kaikki hepat oli tänään ihan superhyviä (johtuen varmaan siitä että olen itse ollut mielettömän hyvällä tuulella :P )! Omista hevosista Pixu oli ensin, se on juossut kevyeesti liinassa pari päivää (tai no, eilen ei mennyt liinassa vaan vapaana maneesissa juoksutusvyö ja sivuohjat päällä, se on niin fiksu, että menee ihan rauhallisesti ja kuuntelee mua silti, nostaa laukan kun mä pyydän ja siirtyy raviin kun mä pyydän, ainut ero ettei tarvi mennä ympyrää vaan se käyttää sit koko maneesia, ajattelin että näin on parempi ettei rasita sen jalkaa nyt alkuun liikaa ;) ) ja tänään sitten hyppäsin ensimmäistä kertaa selkään. Pixu oli niin rento ja niin mahtava ratsastaa! Tein alkuun käynnissä paljon väistöjä, sitten vaan askellajit läpi mutta niin, että tein tosi loivaa väistöä aina kohti uraa sisäpohkeesta, kun se vähän haluaa kaatua sisäpohkeen yli. Oli oikeen rento ja kiva, oli niin kivaa päästä taas ratsastamaan sillä!



Hilton on kyllä ollut nyt aivan mielettömän mahtava, löydetty ihan uus vaihde siihen raviin, tänään huomasin, että mun pitää alkuverkassa saada se vasemmasta rehellisemmin taipumaan ja tulla lavasta pehmeämmäksi, varsinkin myös oikeassa kierroksessa. Aikasemmin yritin korjata oikeassa kierroksessa taivuttamalla enemmän oikealle kun se tuntuu "könköltä" mutta silloin se vaan entistä enemmän pääsee työntämään sen vasemman lavan ulos! Eli kun taivutan sitä oikealle mietinkin enemmän, että taivutan viemällä vasemmalla pohkeella  etuosaa oikealle. Muuten se tahti nimenomaan kärsii ja se rupeaa jopa vähän tahdittamaan välillä, varsinkin kun haluaa mennä oikeen koottua ravia. Nyt pysyy tahdissa ja sitten kun se on enemmän vertynyt voin normaalimmin taivutta sitä oikealle!

Saatiin nyt myös tehtyä tosi hyvin puolipidätteet läpi molempiin suuntiin, niin että Hilton oikeastaan melkeen kokoaa passageen, ja siitä voin taas ratsastaa ulos, niin että tahti säilyy! tämä onkin tuntunut mahdottomuudelta niin pitkään, mutta olenkin ratsastanut sitä liikaa pohkeesta "käden läpi" niin ettei se oikeasti ole itse kantanut sitä sen etuosaa, ja silloin noin isolla hevosella ei myöskään tahti voi säilyä!



Laukkapiruetteihin on myös löydetty nyt konsti, olen ratsastanut tosi isoja työskentelypiruetteja oikeen niska alhaalla tosi löysällä ohjalla, ja oikeen hitaassa tahdissa, niin että Hilton vaan rentoutuu, voi ottaa hitaita askeleita mutta silti siinä ponnistaa eteenpäin, ei saa yhtään tässä jäädä ajattelemaan laukkaa paikalleen, vaikka sitä periaatteessa pitää osata koota melkeen paikalleen. Ongelmahan on just ollut, että se lähtee piruetissa ajattelemaan liikaa paikalleen, jopa taakse, ja sitten tulee hätäiseksi koska menee liian vaikeaksi. Nyt saadaan jo tosi hyvin ajatus pysymään enemmän eteenpäin, se ponnistaa takajaloista enemmän eteen, silti niin että se pysyy tosi koossa.

Vähän hankala selittää mutta nyt on kyllä pakko saada jonkun videoimaan meitä niin että itsekin näen miltä meno näyttää ja voin näyttää teillekin, sitten ehkä paremmin ymmärtää mitä yritän selitellä :)

Nyt olis kisakauden avaukseen pari kuukautta, ajattelin yrittää tähdätä Ypäjän kansainvälisiin kisoihin, siellä olis PSG ja Inter 1 tarjolla maaliskuun loppupuolella! :)

onsdag 4 januari 2017

Pixulla kaikki hyvin!

Tänään oli sitten se klinikkareissu Pixun kanssa, itseäni jo pelotti hieman, että mitä sieltä jalasta löytyy :/ Mutta turhaan pelkäsin, Pixu liikkui nyt täysin puhtaasti liinassa, sitten kun se vähän rauhotettiin niin otti pikkasen lyhyempää askelta oikealla takasella, joka todennäköisesti johtui siitä. että se oli niin monta päivää kuitenkin lepuuttanut sitä vasenta takasta vaan ja sitten oikea takanen oli vähän ylirasittunut siitä.

(C) Taru Arola


Ultrattiin kuitenkin varmuuden vuoksi se vasen takanen vuohisen kohdalta ruununrajaan asti, eli siitä mistä se on ollut vähän lämmin. siellä oli kaikki ihan ehjänä ja hyvännäköisenä, pieni mustelma sieltä kuitenkin löytyi, mikä sitten varmasti tullut siitä kun se on sen jalan niksauttanut. Ei pitäisi enää viikkoa kauemmin kestää, että se mustelma on hävinnyt.

Kotiutumisohjeina saatiin vaan kävelyttää ja pikkasen ravailla nyt viikko ja sen jälkeen taas normaaliin treeniin, olettaen tietenkin, että se liikkuu puhtaasti ;)

Tosi kivaa että kerrankin sai lähteä ontumatutkimukseen klinikalle huolestuneena ja lähteä sieltä kotiin terveellä hevosella :D Tuli vähän sellainen olo. että mä nyt ehkä vähän liioittelin asiaa, mutta toisaalta se jalka oli todella pahan näköinen silloin viikko sitten kun se ei saanut astuttua sen kanssa maahan edes kunnolla, ja olis siinä voinut olla jotain mennyt pahemminkin. Aina parempi mun mielestä mieluummin tarkistaa liian tarkasti kuin olla tarkistamatta. Nyt ainakin tietää, että kaikki on kunnossa ja voidaan sitten taas jatkaa treenejä pikkuhiljaa.

Uskon, että tämä pieni talviloma teki Pixulle vaan hyvää taas, nyt on kans tänään ollut -19 astetta, että ei kyllä paljon huvittaisikaan ratsastaa...