Sophia Backlund
SB Dressage Ab Oy
"The more I learn, the more I realize how much I don't know"

torsdag 10 augusti 2017

Fyssarilla käynti ja lisää treeniä!

Kyllä elämä tässä palautuu hurjaa vauhtia, vaikka välillä tuntuu, että tosi hitaasti menee.
Salilla olen käynyt nyt noin 4 kertaa, ja hyvin nostanut treenin tehoa. Olen siis vaan Cross Trainerilla juossut, aloitin ensimmäisenä päivänä 25 minuutilla ja 4 km:lla, nyt olen jo kolmessa kerrassa nostanut määrää,että nyt menee jo helposti 40min ja 7 km! Tosi kevyeesti vielä, mutta kuitenkin joka kerta olen hyvin voinut lisätä minuutteja ja vähän tehoja! 

Venytystä treenin jälkeen, kuvassa näkyy just tämä Cross-trainer joka on mun uus paras ystävä :P


Tänään kävin fyssarilla, vauvan kantamisesta on niska mennyt tosi jumiin, huomaan itse, että jännitän niskalihaksia tosi paljon niin se oli se akuuttisin tarve saada se korjattua, mutta samalla toki vähän myös halusin saada treenivinkkejä miten treenata syviä vatsalihaksia ja muutenkin vähän neuvoja omaan treeniin. Tottakai vähän pelkään, että meenkö nyt tekemään liian paljon liian nopeasti. Fyssarikin oli sitä mieltä, että juuri Cross Trainerilla juokseminen on hyvä kun se ei pompota vaan on tosi pehmeää se liikerata, eikä se rasita vatsalihaksia. 
Ratsastuksesta sanoi myös, että se ehkä vaan tekee mulle hyvää kun löydän siinä paremmin syvät vatsalihakset, ja kun tosiaan olen niin tottunut ratsastamaan ja tehnyt sitä niin pitkään, niin ei muuta kun satulaan vaan ja menoksi, niin kauan kun ei mitään kipuja tule tietenkään!

Eli nyt vaan menoksi treenin kanssa, yritän pitää crossin treenit siinä 40-50minuutissa nyt ja ehkä nostan tehoja vähän, että pääsen pidemmän matkan samassa ajassa. On kiva pitää koko ajan pieniä tavoitteita, että joka kerta pitää päästä vähän nopeammin tai vähän pidemmän aikaa tekemään. Mua kyllä ärsyttää suunnattomasti nämä lisäkilot enkä yhtään viihdy tässä kropassa, mutta toisaalta yritän muistuttaa itseäni siitä, että mun kroppa on tehnyt melkoisen homman tässä viimeiset 9 kk:ta ja kantanut meidän tytärtä ja vielä kokenut ison leikkauksen, niin ehkä mun pitäisi olla vähän armollisempi ja antaa tälle aikaa, mutta on se kyllä vaikeaa!





Nyt olenkin jo kaksi päivää päässyt ihan kunnolla ratsastamaan! Eilen olin kyllä vielä vähän hukassa ihan sen oman tekemisen kanssa, siis ihan tekniikan ja sen fiiliksen kanssa, mutta muuten itse ratsastaminen sujui hyvin! Laukka on kaikista helpointa, siinä pääsen istunnalla suht hyvin vaikuttamaan, vielä pitää toki treenata ja vahvistaa syviä vatsalihaksia, tai aktivoida ne uudestaan, mutta jos vertaa miltä tuntui ratsastaa raskaana niin kyllä pääsen jo paljon tehokkaammin istunnalla vaikuttamaan kuin silloin! 

Huomaako kuinka onnellinen olen kun voin taas ratsastaa :D


Tänään oli jo ihan eri meno, jotenkin kun mä ratsastan tosi paljon fiiliksellä, mun pitää löytää sellainen flow, että osaan ajoittaa mun avut just oikein ja osaan nopeasti muuttaa asioita oikealla ajoituksella, niin nyt se rupes löytymään ja se fiilis on sanoinkuvaamatonta! Kun siihen pääsee, kun tuntee miten oikeasti pääsee vaikuttamaan hevoseen ja pystyy korjaamaan asioita sillä fiiliksen pohjalla. Vaikea selittää mutta varmasti monet ymmärtävät just mitä mä tarkoitan ;)


10 kommentarer

  1. Ihana kirjoitus! Juuri samat asiat täällä menossa ja mietteissä raskauden jälkeen ja sama haikailu vanhan oman kropan perään, vaikka se vähän hölmöä onkin tässä vaiheessa. Pikkuhiljaa sitten :)

    SvaraRadera
    Svar
    1. Kiitos! joo kyllä tämä fiilis varmasti on aika monella juuri synnyttäneellä, tuntuu, että näkee niin paljon näitä naisia jotka synnyttää, ja sitten ne ovatkin jo six-packi näkyvillä pari viikkoa synnytyksestä, epäreilua :P

      Radera
  2. Miksi pitäisi sixpack näkyä? Siellä kohdussa on kasvanut ihminen, sisäelimet ovat vaihtaneet paikkaa ja sinut on vieläpä leikattu auki. Keisarinleikkaus on iso toimenpide, helpommin palautuu normaalista synnytyksestä. Anna itsellesi armoa ja tutustu lapseesi! Toivottavasti äitiys kasvattaa ja opettaa muitakin arvoja kuin oman navan tuijottaminen.

    SvaraRadera
    Svar
    1. Mun tarkoitus ei todellakaan ole provosoida näillä postauksilla, jokainen tekee kuten itse haluaa ja näkee parhaaksi. Mä uskon, että se "oman navan tuijottaminen" on just hyvää välillä, edes sen 1-2h vrk:ssa, ensinnäkin jotta pääsen takaisin raiteille missä urheilujana olen ollut, jotta voin päästä eteenpäin ja joskus saavuttaa tavoitteeni, toiseksi sen takia, että voin psyykkisesti tosi hyvin kun pääsen urheilemaan, ja kolmanneksi koska haluan päästä takaisin vanhoihin mittoihini koska en viihdy tässä eikä sen pitäisi olla asia jonka on pakko unohtaa tai luopua siitä koska on saanut lapsen. Kaiken voi saada jos jaksaa vähän tehdä hommia sen eteen :)

      Radera
    2. Juuri näin Sophia! Oon sun kanssa ihan samaa mieltä! Äidit unohtaa usein itsensä lapsen synnyttyä. Ei oma hyvinvointi ja lapsen hyvinvointi sulje pois toisiaan! Sulla on mahtava asenne. <3

      Radera
  3. Ihan samaa mieltä edellisen kirjottajan kanssa. Vetäisit ny vähän henkee ja keskittyisit siihen äitiyteen ja suhteen luomiseen pieneen vauvaan. Kyllä sitä kerkee treenata ja ratsastaa muutaman viikon ja kuukaudenkin päästä. Nyt ei ole sika suorittaa mitään vaan keskittyä vauvan tuijotteluun. Kaiken muun ehtii myöhemminkin

    SvaraRadera
  4. Vuorokaudessa on 24 tuntia. Siinä on treenin/ratsastamisenkin jälkeen hyvin aikaa tuijotella sitä vauvaa :D Kyllä se suhde tulee ilman erillistä luomistakin, ja vaikka äiti harrastaisi ennenkuin lapsi menee kouluun.

    SvaraRadera
  5. Älä välitä noista kommenteista.... tämä on sinun ratsastusaiheinen blogi ja en yhtään epäile että et "tuijottelisi" vauvaa tarpeeksi vaikka et sitä täällä erikseen mainitsekaan ja vaikka huolehdit itsestäsikin. Vauva voi paremmin kun äiti voi hyvin, ymmärrän täysin treenin/ ratsastuksen tuoman psyykkisen(kin) hyvän olon joka vaikuttaa kaikkeen olemiseen. :)

    SvaraRadera
    Svar
    1. On kyllä sääli että on vieläkin ihmisiä, ja varsinkin naisia(!) jotka ovat sitä mieltä, että oma hyvinvointi, ja oma elämä pitää TÄYSIN unohtaa kun saa lapsen? Miksi ihmeessä? Enemmän haittaahan se tekee lapselle kun äiti elää lapsen kautta täysin eikä ole omia tavoitteita tai omaa elämää. Minä haluan ainakin olla hyvä esikuva tyttärelleni ja haluan, että hänestäkin kasvaa tavoitteellinen ja onnellinnen ihminen. Jokainen toki tekee kuten haluaa mutta minä teen näin :D

      Radera
  6. En myöskään ymmärrä näitä kommentteja, että koska olet nyt äiti, niin sinulla ei saisi olla muuta kuin kotielämää. Tyyliin kahvia, pullaa ja tuutilauluja. Siinä kaikki sallittu.
    Ihailen sinun kaltaista ihmistä, jolla on selvät sävelet kuinka toimia.
    Lapsi ehkä asettaa haasteita aikataulun kanssa, kuinka saada työt ja treenit hevosen kanssa jatkossa osumaan niin, että arki rullaa sujuvasti. Mutta taatusti siitä ei mitään ongelmaa tule. Se on vain järjestelykysymys.
    Ei muuta kuin kuntoilua vaan, jotta mahdut taas kisavaatteisiin! Ja tsemppiä hevosen etsintään!
    Toivottavasti sinut nähdään kisakentillä ensi kaudella! :)

    SvaraRadera