Sophia Backlund
SB Dressage Ab Oy
"The more I learn, the more I realize how much I don't know"

lördag 15 april 2017

Raskaus ja ratsastus

Ajattelin nostaa tämän kysymyksen omaan postaukseen, kun tiedän itse, kuinka paljon yritin tästä asiasta löytää netistä sun muualta tietoa kun sain tietää olevani raskaana.

ANONYM15 APRIL 2017 09:50
Hei! Olen itsekin ensimmäistäni odottava hevosen omistaja ja nyt rakkauteni puolessa välissä. Paljon tulee ihmisiltä kyselyitä, että kuinka pitkälle saa ratsastaa jne? Lääkäreiltä jos lähden kyselemään niin Hehän varmasti kieltävät asian heti jo tippumisriskin takia, mutta olen itsekin kilpaillut toista kymmentä vuotta esteillä,koulussa ja kenttäratsastuksessa ja nyt allani on kokenut rauhallinen hevonen, jonka en koe olevan riski raskaudelleni. Luin, että puolen välin jälkeen olisi vältettävä lajeja joissa kohtu joutuu voimakkaaseen hölskyvään liikkeeseen kuten esim ratsastuksessa. Kaipailisinkin neuvoja sinulta asiaan ja oletko kuullut muilta ratsastajilta kuinka kauan on lapsen turvallisuuden kannalta hyvä ratsastaa? Halu ratsastaa edes kevyesti koulua olisi vielä kova.

Ensinnäkin, mun mielestä on hyvä muistaa, että jokainen raskaus on erilainen ja me kaikki ollaan yksilöitä, eli jo sen perusteella, en lähtisi hirveästi uskomaan ja kuuntelemaan mitä muut sanovat, vaan kysyisin neuvoa omalta lääkäriltä ja kätilöltä. Näin minä tietysti myös tein heti kun sain siihen mahdollisuuden. Olin itse myös elänyt siinä uskossa, että ratsastaminen olisi jotenkin vaarallista ja, että joutuisin olemaan hevosen selästä pois useita kk:ssa jos tulen raskaaksi.

(C) Tanja Ukkonen. Hyvin voi tehdä ennätyspisteitäkin kisoissa, vaikka on pikkuinen kasvamassa mahassa ;)


No onneksi totuus ei ihan ole tätä. Sehän on sanomattakin selvää, että hevosen selästä ei tippua kannata, sehän on se isoin riski mitä ottaa kun ratsastaa. Eli sitä pohtisin kyllä ihan itse, miten suuren riskin on valmis ottamaan, ja tuntuuko se kuinka suurelta riskiltä. Eli jos ei ole kovin kokenut, tai hevonen millä ratsastaa osaa olla vähän villi tai kyse nuoresta hevosesta, niin en ehkä ratsastaisi niin pitkään. Tässä pitää kyllä tuntea itsensä niin hyvin, ja olla rehellinen itselleen. Turhia riskejä on turha ottaa! Kyllähän sitä ehtii sitten ratsastaa taas loppuelämän.

Minä olen koko ajan tuntenut, että omalla kohdallani tuntuu, että on paljon isompi riski, että esim liukastun ulkona liukkaalla jäällä ja kaadun, kuin että tippuisin hevoseni selästä. En kuvittelisikaan, että menisin maastoon ratsastamaan tai, että menisin täyttä laukkaa ympäri maneesin. Jokin kultainen keskitie pitää olla, on varmaan niitäkin jotka eivät tyyliin enää nouse sohvalta sen jälkeen kun saavat tietää, että olevat raskaana, ja se on heidän valintansa.

Mulle on kuitenkin tärkeää, että minä voin hyvin, koska silloin lapsikin voi hyvin. Elämässä on aina riskejä vaikka kuinka varovainen olisikaan, tärkeintä, että tietää itse mitä riskejä on valmis ottamaan.

Mitä tulee siihen, että onko se itse ratsastaminen vaarallista, niin mulle on lääkärit ja kätilöt sanoneet, että niin kauan kun tuntuu hyvältä eikä mihinkään satu, niin voin ratsastaa vaikka vielä samana päivänä kun synnytän. Eli tämä on tosi yksilöllistä, jotkut voi ratsastaa ihan sinne loppuun asti ilman, että missään tuntuu, ja itse asiassa tämä vaan tekee hyvää kun pitää kropan liikkeessä ja pysyy aktiivisena. Raskaus ei ole mikään sairauas! Mutta jos rupeaa sattumaan tai tuntumaan ikävältä niin tottakai silloin on parempi lopettaa. Kyllä se oma kroppa on aika hyvä kertomaan mikä tekee hyvää ja mikä ei, sitä kun osaa kuunnella niin pääsee aika pitkälle jo.

(C) Anne-Teir Siltanen


Hevosetkin liikkuvat eri tavalla, minä ratsastan tällä hetkellä vain kahdella hevosella, Pixulla voin hyvin istua alas harjoitusravissa kun se on niin pehmeää, mutta tällä toisella menen vaan kevyttä ravia koska sillä on liian pompottava ravi eikä sen harjoitusravissa enää ole mukava istua. Sekään ei ole niin paha, että se sattuisi mutta ihan vaan jo sen takia, että hölskyy enemmän olen päättänyt, että parempi etten istu enää alas :P

Olen paljon jutellut muitten äitien kanssa jotka ovat ratsastaneet raskauden aikana, ja kyllä monet ovat pitkään pystyneet ratsastamaan, ne ovat lopettaneet sitten kun jostain syystä ei enää ole tuntunut hyvältä, ehkä vaan se, että maha kasvaa niin isoksi, että on vaikea kiivetä sinne selkään voi olla hyvä syy lopettaa :P Mutta sinne 7-8 kk:een asti on melkeen kaikki ratsastaneet, ja sitten viimeisellä yhdeksännellä kuukaudella menty eniten käyntiä ja jotain piaffia/piruetteja missä hevonen ei liiku paljon eteen.

Minä kyllä suosittelisin juttelemaan sille omalle lääkärille/kätilölle ja seurata heidän neuvojaan, ne tietää sun tilanteen parhaiten ja osaa sen perusteella antaa ne parhaat neuvot :) Ja kaikki päättää itse miten tekee, ollaan kuitenkin aikuisia ja tämmösiä päätöksiä pitää osata tehdä itse eikä kuunnella liikaa muita, koska usko pois, muilla on aina mielipiteitä myös ;)

Minusta tehtiinkin haastattelu YLE:en aiheesta liittyen, sen voi käydä lukemassa täällä, ja kuuntelemassa täällä (noin 23 min ohjelmassa), ja nämä ovat siis ruotsiksi :)


9 kommentarer

  1. Hei, tässä yksi esikoisen vuosi sitten saanut. Ratsastin itse tammikuun loppuun asti satunnaisesti omallani, kunnes lähti ylläpitoon. Ja maaliskuussa oli siis laskettu aika. Kaikki ei hevosihmiset kauhistelivat, mutta terve lapsi sieltä syntyi :)

    SvaraRadera
  2. Jokainen on todellakin yksilö näissä asioissa ja pitkälle pääsee sillä omalla fiiliksellä kunhan vain on itselleen rehellinen. Minulla tuli todella pitkä tauko ratsastukseen kun odotin esikoistani. Jouduin jäämään töistä pois (fyysinen työ) jo syyskuussa vaikka laskettu aika oli vasta tammikuussa. Joten myöskin ratsastus ja jopa ihan kävely jäivät pois ennen aikaisten supistusten takia. Jos olisin tuolloin jatkanut elämää ns. normaalisti olisin päätynyt makaamaan sairaalaan useammaksi kuukaudeksi. Myöskään synnytyksen jälkeen kesti pitkään ennen kuin pääsin takaisin hevosen selkään. huhtikuulla ratsastin ensimmäisen kerran. Toivottavasti loppuraskaus ja synnytys sujuvat hyvin ja pääset palaamaan hevosen selkään mahdollisimman pian.

    SvaraRadera
  3. Jokainen raskaus on yksilöllinen. Itselläni oli todella pieni vatsa, joten ratsastin ihan viimeisille raskausviikoille, ennen kuin selkäkivut käskivät lopettamaan.. Alkuraskauden aikana jopa tipuin muutaman kerran nuorikon selästä yllättävistä pieruköyrypukeista. Näistä tippumisista terveydenhoitaja sanoi vain, että alkuraskaudesta sikiö on varsin hyvin turvassa, eikä mitään syytä huoleen. Ja oma lapseni on täysin terve teini, pärjää hyvin koulussa ja kohta ratsastaa äitiään paremmin, vaikka tulikin kohdussa ollessaan alas.. Junnujen ja superreaktiivisten ratsastamisen jätin kyllä varsin nopeasti pois ohjelmistosta, mutta maastoilin ihan loppuun saakka, menin kavaletteja jne..mutta vain hieman tasaisempien hevosten kanssa. Ja viimeiset pari kuukautta vain keventelin..

    Useammalla kaverilla taas ratsastus on jäänyt aikaisemmin ohjelmistosta pois suuren vatsan tai ennen aikaisten supistusten vuoksi.

    Itse pystyin ratsastamaan lähes normaalisti koko raskauden, mutta vaikean synnytyksen vuoksi olin ratsastuskyvytön lähes 4 kuukautta. Ja vastaavasti moni kaveri palasi selkään 4-6 viikkoa synnytyksestä..

    Ja nykyisin terveydenhuollon henkilökunta taitaa suhtautua varsin leppoisasti ratsastukseen: "mene niin kauan kuin hyvältä tuntuu..ja vältä turhia riskejä."

    SvaraRadera
  4. Täällä kaksi lasta synnyttäneenä voin sanoa että todellakin voi olla raskaudet erillaisia. Esikoisen aikaan pystyin ratsastaa vain 2kk kun kivut iski, mutta tallityöt pystyin hoitaa ihan normaalisti muuten. Nyt toisessa pystyin ratsastaa kevyesti 4kk mutta ulkoisten tekijöiden vuoksi ratsastus jäi, mutta jouduin 5kk.lla yllättäen vuodelepoon kun pieni meinasi syntyä. Hevosia en nähnytkään sit kuin synnytyksen jälkeen. Keskustelkaa lääkärin kanssa ja omia tuntemuksia on kuunneltava.

    SvaraRadera
  5. Mielenkiintoinen aihe ja vähän käsitelty blogeissa (?), kiva kuulla postauksen kautta ratsastajan ja hänen lääkärinsä ajatuksia! T. Sanna

    SvaraRadera
  6. Hei Sophia! Jos saisit päättää, niin kumman romaanin ottaisit näistä? Perustelusi? Kiitos jos vastaisit :).

    https://www.kotielaintarvike.fi/tuote/equiline-techno-air-shock-absorber-romaani-black/071701017-BL/

    http://www.horze.fi/muut-satulahuovat/sedelogic-satulanalustat-1-layer/17651.html?color=BL

    SvaraRadera
  7. Mä ratsastin viikolle 34, se viimeinen kerta selässä niin oli vaan epämukava olla. Ei sattunut mutta tuntui erilaiselta. Synnytyksen jälkeen odotin 4 viikkoa sit oli jo pakko kokeilla, pystyykö jo ratsastaa? Pystyi 😊

    SvaraRadera
  8. Raskaudet ovat niin erilaisia. Itse tein vielä samana päivänä tavallisia tallihommia, kun lähdin synnyttämään. Ei mitään kipuja tms ja synnytys kesti kokonaisuudessaa 5h sairaalassa olin alle tunnin.. Toista lasta odottaessa, joka kyllä valitettavasti kuoli kohtuun täysaikaisena, ratsastin puoleenväliin asti ja kilpailinkin. Sen jälkeen ei tallinpitäjä suostunut päästämään hevosen selkään enkä omilla kouluttamattomilla lähtenyt leikkimään. Tämäkin on sellainrn järkeä saa käyttää asia. ☺

    SvaraRadera
  9. Red till vecka 30, slutade på min mans önskan,sadeln blev obekväm och min häst inte är helt säker. Tre veckor senare slog foglossningarna till över en natt så jag fick använda kryckor (gick dessutom två veckor över)

    Har inte ännu ridit då jag tyvärr fick en förlossningsskada i höger ben. Testat en gång men för mycket smärta. Sonen är fem månader

    SvaraRadera