27 feb. 2014

Nipsu Vaasaan valmentamaan!

Yritän saada hyvän porukan kasaan jotta saatais Nipsu (Porthan-Broddell) säännöllisesti Vaasaan valmentamaan, eka valmkerta olis 18-19.3 (ti ipvä-ilta ja ke aamu-pvä), ja Vaasassa. Laittakaa spostia jos haluatte tulla mukaan! Soffi1986@hotmail.com

26 feb. 2014

Haaste joka voitti..

On että käydään Annun kanssa paikallisella ratsastuskoululla :) onko ehdotuksia minne koululle mennään? :) poistin tuon äänestyksen, toimiiko blogi nyt normaalisti, heittääkö vielä sinne poll-sivulle?

25 feb. 2014

Kisavalmisteluja

Mä yritän aina suunnitella koko kisoja edeltävän viikon huolella, jotta hevoset olisivat mahdollisimman hyvässä vireessä kisapäivällä. Yleensähän kisat ovat la-su ja kun täältä Vaasasta on hemmetin pitkä matka joka paikkaan niin lähdetään kisoihin yleensä perjantaina jotta hevoset ehtivät palautua reissusta. Jos on hevonen joka jännittää kisatilannetta niin silloin voi myös olla hyvä idea lähteä kisapaikalle päivää ennen kisoja jotta hevonen ehtii rauhassa tottua uuteen paikkaan.



Onnistuneet kisat :)


Jos on siis kisat viikonloppuna niin yritän suunnitella ratsastuksen maanantaista lähtien. Zebben kanssa on tärkeää että sen saa hyvin jumpattua ja että se on hyvin läpiratsastettu. Hiltonin kanssa on tärkeää että se on hyvällä energialla ja hyvässä vireessä, sitä ei siis saa väsyttää. Yleensä alkuviikosta ratsastan vähän ohjelmapätkiä mutta näin lähellä kisaa en lähde enää muuttamaan mitään, vaan ne treenit on pitänyt tehdä jo talvella, eli se mitä esitetään kisoissa täytyy hevosen jo osata niin hyvin että viikkoa ennen kisaa vaan hienosäädellään asioita.


Hiltonin kanssa yritän tehdä lyhyitä treeniä mutta laadukkaita, niin ettei se koko viikolla väsyisi kertaakaan vaan pysyy motivaatio ylhäällä. Jos säät sallii niin käydään joskus maastolenkit hevosten kanssa pari päivää ennen kisoja. Hiltonilla on yleensä vapaapäivä päivää ennen kisoja, ja Zebbellä kaksi päivää ennen kisoja ja sitten jumppaan sen päivää ennen.
Varusteiden pesua...

Hevoset pestään aina silloin tällöin( mulla on niin usein kisoja kesällä että joka vloppu ei voi pestä shamppoolla, viruttaa toki kyllä ja hännän pesen aina) ja kaikki varusteet pestään aina. Käytän silikonisientä kiillottamaan kanget ja satulan takakaaren, ja omat saappaat kiillotan myös vaikka niissä onkin kiiltonahka valmiina.

Maskotti Bengt on aina mukana kisoissa ;)
Pakkaan aina päivää ennen lähtöä, hevosten rehut,varusteet ja omat kisavaatteet ja normivaatteet. Ennen pidin listaa että mitä kaikkea piti ottaa mukaan mutta nyt tämä meneekin jo niin rutiinilla että en sitä enää tarvitse. Säilytän yleensä myös aika paljon kisavarusteista traikussa kun siinä on se oma "huone" mihin mahtuu hyvin tavaraa. Muutenkin tykkään tehdä kaiken mahdollisimman valmiiksi jotta lähtöpäivänä ei tarvitse muuta kuin vaan lastata tyyliin hevoset. Jos on kesä ja kuuma juotan hevosille aina ennen matkaa melassivettä, ja katson että ne juovat kunnolla myös kun tullaan perille. Harvoin juotan niitä matkalla mutta jos on oikeen pitkä matka ja tosi kuuma niin silloin juotan myös matkalla, silloin aina melassivedellä koska sitä ne juo aina mielellään.

Cia pesee Zebben päätä, Zebbe ei oikeen tykkää :P


Itse kisapäivänä haluan herätä ajoissa, ja niin että mulla aina on AINAKIN 1 tunti ylimääräisenä valmisteluihin, ettei vaan tule kiire missään tapauksessa. Aamulla hevoset pääsee aamukävelylle ja karsinat siivotaan, sen jälkeen jos on paljon aikaa käyn katsomassa kisoja hetken aikaa ja ratsastan päässäni vielä läpi päivän radat. Letitän aina itse, ja yleensä Cia silloin harjaa hepat samalla huolella ja laittaa kunnolla kiillotusainetta ;)

Letityksen jälkeen vaihdan itse vaatteet, meikkaan ja laitan hiukset nutturalle, käytän hiusdonista jotta saan mahdollisimman siistin nutturan. Tämän ajan kun vaihdan vaatteet Cia yleensä pukee hevosella suojat ja muut varusteet ja käy taluttelemassa, riippuen kisapaikasta. Jos olen yksin laitan yleensä varusteet valmiiksi karsinan ulkopuolelle jotta voin sitten vaan heittää satulan ja kanget päälle kun olen itse vaihtanut kisavaatteet päälle.
Cia ja Hilton kävelyllä ennen verkkaa.

Ja tähän voisin vielä lisätä että minulle on todella tärkeää että kaikki varusteet, hevonen sekä minä ollaan viimeisen päälle laitettu ja puunattu, muuten rupeaan stressaamaan :P eli kaiken pitää olla puhdasta ja kiiltää mahdollisimman paljon, ja hevosen näyttää niin paljon edukseen kuin vaan mahdollista, samoin ratsastajan ;)

Verkassa yritän välttää kaikkea konflikteja hevosen kanssa, tässä vaiheessa hevosen pitää saada mahdollisimman hyvä itsetunto ja tuntea että se tekee hyvää työtä ja että minä ratsastajana olen siihen tyytyväinen. Ainahan tämä ei onnistu jos hevosella on huono päivä mutta yritän silloin mahdollisimman "kiltisti" korjata asioita, jottei hevonen hermostu ja sille tulee huono fiilis. Senhän pitää tuntea kisoissa että se olis siellä paras, vaikkei ehkä oliskaan mutta näin saat näyttävän hevosen radalle jos sillä on itsetunto mahdollisimman korkealla, samahan se on itselläkin :)

Jätskiä kotimatkalla ;P

Erikoisempi ratsu



Eilen oltiin kokopäivä retkellä viidakossa, käytiin eri "altaissa" jotka ovat ihan luonnosta tehtyjä, yksi lämminvesiputous, toisessa oli kristallinkirkasta vettä ja kolmas oli ihanan sininen, järkyttävän kaunista! Loppupäivä vietettiin elefantin selässä ja sit vielä käveltiin 1200askelta vuoren huipulle missä on kultainen Buddha ja temppeli. Illalla jaksoin vielä tempasta 50min juoksumatolla ja treenata vähän lihaksia :) aktiiviloma! Torstaina lähdetään Phi Phi saarille ja ollaan siellä maanantaihin asti. Nyt ollaan Ao Nangissa ja hotellin nimi Golden Beach Resort. Ens viikon ma-ke on vielä avoin mihin mennään, voitteko suositella jotain? Vähän mietittiin Kata Beachiä Phuketissa. 






23 feb. 2014

Lomakuvia

Tässä pari kuvaa, ne saakin puhua puolestaan, olen paratiisissa!! :) 





22 feb. 2014

Toivepostaus: Ratsastushistoriani


Meidän perheessä jo tunnettu tarina on kun äiti vei minut ensimmäistä kertaa Hubertukselle katsomaan hevosia, olin ehkä 4 vuotias. Olin kuulemma silmät pyöreenä tuijottanu hevosia ja ollut ihan lumonnut "mamma, titta.. HÄSTAR" ja sen jälkeen en sitten kuulemma muuta ajatellutkaan kun hevosia :P 6-vuotiaana sain sitten aloittaa alkeiskurssilla Hubertuksella, alkeiskurssit olivat silloin aina lauantaisin ja sehän oli viikon paras päivä ja sunnuntaina jo laskin päiviä että koska pääsen seuraavan kerran ratsastamaan!

Pikkuhiljaa rupesin käymään tallilla myös muina päivinä ja yritin kysellä ihan kaikilta tallilla jos voisin auttaa tai tehdä jotain. Se että sai lakasta tallin lattiaa oli tosi mahtavaa, ja hitsi jos sai oikeen karsinankin siivota niin sehän oli sitten todella mahtavaa :D olin varmaan todella rasittava kersa siellä tallilla koska jankutin jokaiselle hevosenomistajalle ja hoitajalle että saisinko auttaa ja vaikka harjata hevosta tai jotain. Siinä sitten kun pari vuotta oli vierähtänyt sain tittelin "apuhoitaja" yhdelle ratsastuskoulun tuntihevoselle, Nicke. Nicke oli roteva suokki ja se oli aika itsepäinen eikä ehkä jokaisen suosikki :P siitä tuli kuitenkin mun ehdoton ykkönen ja Niken kanssa kävin myös parit seurakisat siellä kotitallilla.

Koko lapsuuteni periaatteessa asuin tallilla ja olin kiitollinen kun sain tehdä mitä tahansa hevosiin liittyvää. Koulun jälkeen lähdin suoraan tallille ja kotiin tulin vasta 21-aikoihin. Eipä tarvinnut vanhempien olla huolissa että missä olin, tallillahan minä :)

Muistan ekat koulukisani vielä todella hyvin, olin ehkä 10 vuotias ja ratsastin helppo C-tasoisen ohjelman, ja sain siitä 48% :D  Muistan että jännitin ihan hirveän paljon ja senkin että olin todella tyytyväinen tulokseeni.. jostainhan sitä täytyy aloittaa :D

Nickellä rupesi jalat vaivaamaan eikä sitä enää voitu käyttää ratsastuskoulussa joten me hoitajat saatiin sillä ratsastella. Se meni niin huonoon kuntoon että se piti laittaa pois. Muistan että itkin ihan järkyttävän paljon kun Nicke lähti,se oli niin kauhea se kokemus että hyi että (olin kuitenkin silloin vasta 11 vuotias). Olin tietenkin koko ajan vinkunut että haluaisin oman hevosen ja yritin ylipuhua vanhempani ostamaan Niken mutta ei onnistunut. Kuitenkin kun täytin 12 vuotta olivat vanhempani huomanneet että olin aidosti kiinnostunut hevosista eikä tämä vaan ollut mikään ylimenevä kausi joten 12-vuotis syntymäpäivälahjaksi saisin ikioman hevoseni!

Etsittiin kuitenkin kauan minulle hevosta, minähän olisin halunnut heti ensimmäisen minkä koeratsatettiin mutta onneksi isälläni oli järki mukana ja etsittiin maltillisesti. Minun perheessäni ei siis ole ketään muuta jotka harrastavat ratsastusta eikä isäni tai äitini oikeastaan tienneet hevosista mitään mutta saimme apua Helena Liukkoselta ensimmäisen hevosen ostoon.
Largetto

Ruotsista se sitten löytyi, Largetto, eli Laku, ruotsalainen PV Ganesco-Kaliber joka oli silloin 7-vuotias ja oli kisannut helppo A-luokkia. Laku ei ehkä ollut kaikista turvallisin ensimmäinen hevonen mutta sen kanssa kyllä oppi ratsastamaan! Se oli todella vaikea ratsastaa ja minulla meni lähemmäs 4 vuotta ennenkuin oikeasti sain sen kulkemaan oikeenpäin ja hallitsemaan sen rodeokohtaukset :P


 Lakun takia minun selkäni onkin tässä kunnossa missä se on, lensin kerran sen selästä suoraan maneesin seinään enkä kävellyt pariin viikkoon sen jälkeen. Skolioosi sai siis alunsa tuosta onnettomuudesta. Muistan että silloin nuorempana saattoi olla jaksoja kun en voinut kävellä tai liikkua edes viikkoon ja sain silloin vahvoja lääkkeitäkin tätä kipua vastaan. En siis voinut edes sängyssä kääntyä tai liikuttaa jalkoja, niin pahaa se oli.

Mutta paljon iloisia hetkiä toki Lakun kanssa oli myös :) periaatteessa oli hyvä kun se oli niin hankala koska mun oli pakko opetella oikeasti ratsastamaan! Jos olisin saanut jonkun todella simppelin "automaattihevosen" en olisi kehittynyt samalla tavalla. Lakun kanssa pärjättiin todella hyvin helppo B-tasolla, saatiin usein 70% tuloksia ja ihan ok:sti pärjättiin myös helppo A-tasolla. Valitettavasti Lakulla todettiin kinnerpatit takasissa ja sen takia se ei pystynyt oikeen kokoamaan itseään ja päätin sen sitten myydä kun itse toki halusin kehittyä ja tiesin että kouluratsastus on se mihin haluan panostaa. Laku sai maailman parhaan kodin Paraisista ja sain myös uuden ystävän myynnin myötä Lakun uudessa omistajassa. Nyt Lakua ei enää ole mutta se sai todella hienon loppuelämän Paraisissa ja me käytiin Cian kanssa monta kertaa sitä moikkaamassa.

Olin silloin 15-vuotias kun Laku myytiin, ja tilalle piti sitten etsiä hevonen joka olisi Vaativa B-tasolla. Lähdettiinkin sitten taas Ruotsiin koeratsastamaan hevosia ja toisella reissulla löytyi sitten Daddy Cool. Se oli silloin 12-vuotias ja oli kisannut Vaativa B-tasolla mutta teki myös sarjavaihtoja ja vähän piaffea ja passagea. Dadde olikin pienempi kuin Laku, vaan 163cm ja oli sitten myös maailman kiltein hevonen! Dadden ansiosta pääsin kehittymään todella paljon, sillä oli tosi upea ravi ja sitä piti myös ratsastaa kunnolla takaosa alle että siellä pystyi edes istumaan ;) ekat ratsastuskerrat kotona jaksoin istua alas harjoitusravissa oikeasti vaan puoli kierrosta! Mutta siitä sitten pikkuhiljaa opin tietenkin ja sain itsekin enemmän voimaa ja kropan hallinta parani.
Daddy Cool






Aluksi kisattiin helppo A-tasolla Dadden kanssa eikä me kovin hyvin alkuun pärjätty. Pikkuhiljaa kuitenkin tuloksetkin nousi ja päästiin myös kisaamaan Vaativa B-tasolla hyvillä tuloksilla. Osallistuin Dadden kanssa parikin kertaa SM:eihin, ei niin hyvin tuloksin mutta kokemus oli todella opettavainen. Pikkhuiljaa tulokset nousi Vaativa B-luokissa myös ja parit viimeiset vuotta kun Dadde oli mun luona saatiin jopa yli 66% tuloksia. Dadde ehti olla mulla 4 vuotta, ja toki käytiin sen kanssa ahkerasti valmennuksissa, 15-vuotiaana pääsin ensimmäisen kerran mukaan Markon valmennuksiin ja pääsin myös mukaan nuorten ratsastajien A-renkaaseen, valmentajana oli silloin Jenny Eriksson. Valmennusten kautta opin todella paljon, ja varsinkin Ypäjän maajoukkueleirit olivat todella opettavaisia.


Dadde ei kuitenkaan riittänyt oikeen PSG-tasolle, vaikka ehditiin silläkin tasolla kisata, mutta päätettiin sitten taas vaihtaa hevosta jotta pääsisin eteenpäin. Dadde sai superhyvän kodin Ruotsissa Segerstan tallilla, ja minä lähdin isän kanssa Hollantiin etsimään minulle uutta hevosta. Olin 20 kun Kindley ostettiin, se oli Hollannissa kisannut Inter 1-tasolla ja oli todella kuuma hevonen mutta aivan upea, se ei melkeen koskenut maahan kun se liikkui, aivan upea! Vihdoin pääsin kisaamaan vaikeita luokkia hyvillä tuloksilla, ainoastaan 5 viikkoa sen jälkeen kun Kalle oli ostettu saavutettiin pronssi-mitali nuorten ratsastajien halli SM:eissä.
Kindley & Adrianne Wigmas, Hollannissa

Kisasin Kallen kanssa PSG-luokissa hyvillä tuloksilla ja pääsin tuntemaan miltä sarjavaihdot ja piruetit oikeasti tuntuvat. Markon valmennuksissa kävin jatkuvasti ja olin myös mukana nuorten ratsastajien maajoukkuevalmennuksissa. Kalle oli siinä mielessä eri tavalla opettavainen että sen kanssa sain tuntea miltä laadukkaat piruetit, sarjat yms tuntuvat, mitä en ollut Dadden kanssa kokenut.  Kalle oli myös ihan erilainen ratsastaa kuin Dadde kun Kalle oli TODELLA kuuma ja usein sillä kiehui niin lujaa yli että parikin kertaa ei päästy edes starttaamaan kisoissa :P Dadde olikin päinvastoin aika laiska ja joskus sammui totaalisesti radalla.
Halli-SM pronssi








Joten jokainen hevonen mikä minulla on ollut on ollut todella erilainen ja jokaiselta hevoselta olen oppinut jotain uutta, eikä mikään mun hevosista ole ollut millään tavalla "helppo" vaan kaikilla on ollut omat haasteensa. Valmennuksiin olen aina päässyt noin kerran kuukaudessa kun Marko on täällä käynyt, nuorena ratsastajana vähän useammin. Kun Zebbe tuli kuvioihin halusin myös panostaa valmennukseen ja koulutukseen kun mulla kerran oli niin lupaava nuori hevonen ja sen takia päätin ottaa koulusta välivuoden ja lähteä Saksaan ja se oli ehdottomasti iso käännekohta mun ratsastuksessa, ihan koko perusajatus hevosen kouluttamisesta muuttui.

Valitettavasti me ollaan Suomessa niin paljon jäljessä näitä muita hevosmaita että ei täällä sellaisia asioita vaan opi mitä oppii esim Saksassa.  Täällä monet turhautuvat helposti hevosiinsa jos ne eivät tottele, koska eivät tiedä paremmin että mitä sitä tekisi siinä tilanteessa. Pitää oppia analysoimaan omaa ratsastusta ja ymmärtää miksi hevonen reagoi niinkuin se tekee. Hevoset EI ole koneita eikä ole urheiluvälineitä vaan ne ovat eläimiä jotka eivät aina ymmärrä mitä me tahdotaan niiltä eivätkä ne osaa meille sanoa miltä niistä tuntuu. Siksi meidän pitää oppia lukemaan ne ja löytää keino millä voidaan kommunikoida hevosten kanssa.

Vaikka Zebben kanssa olen oppinut ihan järkyttävän paljon kun ollaan oltu Saksassa treenaamassa, niin Hilton on kyllä ollut se hevonen joka on mulle opettanut, ja opettaa koko ajan, kuinka tärkeää se on luoda hyvä suhde hevosensa kanssa ja oikeasti saada hevonen sun puolelle, tekemään töitä yhdessä. Silloin saavuttaa ne kaikista parhaat tulokset ja silloin hevonenkin yrittää kaikkensa sun puolesta. Mun mielestä hevoset ovat olleet ne kaikista parhaat opettajat, vaikka tottakai valmentajilla on iso rooli, mutta minä kun en pääse valmennuksiin niin usein niin on pakko itse yrittää etsiä keino miten päästä eteenpäin ja oppia ja sen takia olen oppinut analysoimaan joka ikistä liikettä mitä teen hevosen selässä, ja myös kuuntelemaan hevosta että miten se reagoi eri apuihin ja tilanteisiin.

Vielä on niin hemmetin paljon opettavaa ja tuntuu että en mä vielä osaa mitään, ja seuraava askel olis kyllä nyt päästä sellaiseen paikkaan missä mulla olis oikeasti kotivalmentaja valmentamassa ainakin sen pari kertaa viikossa. Se mikä tässä lajissa on kaikista tärkeintä on se halu oppia, pitää olla todella nöyrä ja ymmärtää että ikinä ei voi oppia liikaa, ja sitten olla äärimmäisen jääräpää että IKINÄ ei anneta periksi ;)

18 feb. 2014

Huomenna alkaa loma!

No nyt on Zebbe viety Tuulen Tallille "treenileirille", Nipsu piti mulle tänään illalla valmennuksen, hitto kuinka paljon sitä pitäis vielä oppia!! Mutta tosi hyviä harjotuksia ja Zebbe parani koko ajan. Vähän huomas et oli hankalaa tehdä väistöjä ja sulkuja ilman kannuksia mutta syksyllä se ei olis vielä liikkunu kannuksitta mihinkään joten paljon eteenpäin on kyllä mennyt :)


Tehtiin paljon taivutuksia ravissa, vastataivutusta ja avoa pitkällä sivulla, avoa ja sulkua diagonaalilla, sekä väistöä diagonaalilla. Perusjuttuja, tarkoitus saada hevonen suoremmaksi ja paremmin takaosan päälle. Zebbe aina yrittää "karata" töistä vähän menemällä kiemuraan ja vinoon ties mihin suuntaan, ja se pitäis saada suoremmaksi ja pysymään suorana myös, kun se niin helposti vähän livistää jostain kohtaa vähän vinoksi. Mun on sit vielä vaikeampi sitä korjata kun olen itsekkin vino :/ toi selkä on siis pakko saada kuntoon jotenkin...

Lisää pohdintoja valmennuksesta:

- mun pitää ratsastaa tarkemmat tiet ja valmistella paremmin, ei esim tulla kulmaan ihan tikkusuoralla hevosella vaan ajatella vähän avomaisesti läpi kulman niin hevosen on helpompi taipua kulman läpi!

- aina olla hevosta edellä ja helpottaa sille tehtävät, tänään ratsastin esim just kulmiin ihan suoralla hevosella niin siitä kulmasta tuli Zebbelle vaikea ja jyrkkä eikä se pystynyt taipumaan rentona vaan siitä tuli sellainen "töksähtävä".

- Ratsastaa jokaisella askeleella ja olla itse skarppina mitä itse tekee!

- ei ajatella niin paljon sitä hevosta vaan enemmän omaa tekemistä, niin hevonen korjautuu kyllä mun mukaan sitten

- parempaa reaktiota pohkeesta kun kokoan, ei niin että se vaan lähtee pohkeesta eteen vaan myös niin että se kokoaa pohkeesta

- suoruus on kaiken a ja o! Zebbe ei saa heilua ja kiemurrella niin paljon mitä se tekee nyt, silloin en ikinä saa sitä kokoamaan kun se aina livistää näin pois.

Matkalla Helsinkiin kävin vielä Ylöjärvellä ostamassa Zebbelle uuden loimen, viimeksi kun käytiin Ylöjärven Horzella meinasin napata mukaan B Vertigon Edgar-villaloimen mutta en sitten ottanutkaan kun mulla on jonkin verran niitä loimia :P mutta nyt oli pakko hakea se sieltä kun olen niin kauan sitä kuolannut ja se olikin nyt -50% alessa ;)

Todella haikeeta on jättää eläimet kotiin, varsinkin mun rakas Cleo kissa, mutta äiti asuu meillä reissun aikana ja hoitaa sen ja katsoo että se saa kaikki lääkkeet, ja Hilton varmaan vaan nauttii pienestä lomasta ja Cia,Tina ja Natalie pitää siitä varmasti hyvää huolta ja Zebbelle en vois keksiä parempaa paikkaa kun päästä oikeen kunnon treeniin, ja toivottavasti saan itse myös reissun jälkeen apua Nipsulta jotta päästään taas eteenpäin! Kisakausi korkataan Zebben kanssa Espoossa 21.3, sinne ei hirveen pitkä aika ole sitten kun ollaan kotiuduttu reissulta.

Yritän päivitellä tänne vähän kuulumisia tämän kahden viikon ajan, ja olen myös pari postausta ajastanut. Huominen lento jännittää ihan sikana ja mua on ahdistanut koko homma jo parisen viikkoa mutta nyt kyllä päätin että otan rauhoittavat jotta selviän, saan aina kunnon paniikkikohtauksia kun lento nousee ja hyperventiloin ja itken, ei kiva.. :/ ei niinkun voi edes nauttia siitä että ollaan menossa Thaimaahan kun pelko on niin ottanut vallan mun päässä.. toivotaan nyt kuitenkin että päästään turvallisesti perille ja voidaan sitten nauttia ihanasta lomasta, siitä on nimittäin hemmetin pitkä aika kun viimeksi olen rantalomalla ollut!

16 feb. 2014

Sunnuntai

Tänään oli maneesissa kunnon ruuhka, tulin sinne klo 11 ja silloin oli Yle:n radio paikalla ( Linkki juttuun ) sekä 7 muuta hevosta :P tein Hiltonin kanssa samoja juttuja kuin perjantaina, eteen kiinni siirtymisiä paljon ja piruettilaukkaa suoraan eteen. parit sulut tein niinkuin mahduin ja pitkillä sivuilla parit sarjat joka neljännellä ja joka kolmannella. Oli oikeen reipas tänäänkin ja yritin taas keskittyä siihen että jalat oli koko ajan vaan rennosti sivuilla ja käytin pohjetta vaan silloin kun oli tarve. Pystyin taas tekemään piruettilaukat täysin ilman pohkeita, huikeeta! Se eteenpäinpyrkimys pysyy paljon paremmin myös kun en jää puristamaan pohkeilla.




Zebbe oli todella rento ja hyvä niskastaan ja koko kropastaan, jopa ravissa! On kyllä niin ihanaa huomata että se meidän tylsä pitkäjänteinen työ talven yli eteen-alas jumpan kanssa on tuottanut todella hyvää tulosta jo nyt, ja paremmaksihan sen pitäisi muuttua koko ajan! Sen pitäisi saada vielä aktiivisemmaksi ravissa mutta silti niin että pysyy rentona. Nyt se vielä helposti jännittyy jos pistää paljon "painetta" siihen joten otan aika rauhallisesti sen asian kanssa.

Siirtymiset ovat superyhyvät ja niitä tein tosi paljon tänään. Zebbe jää tosi helposti pohkeen taakse, vaikka sitä ei ehkä uskois ;) mut just silloin sen ravi muuttuu kiireiseksi ja se on ollut niin hankalaa saada se oikeasti pohkeen eteen, kun helposti se tekee vaan niin että lähtee vaan kipittämään enemmän ja enemmän kun käytän pohkeita eikä oikeasti tule pohkeen eteen. Sekin on ollut iso syy miksi olen ratsastanut ilman kannuksilla nyt pitkään aikaan, jotta saisin sen herkemmäksi pohkeelle ja että se oikeasti työntyy pohkeen eteen kun käytän pohkeita eikä vaan lähde juoksemaan selkä alhaalla. Nyt se reagoi superherkästi mun pohkeeseen, kun vielä syksyllä sai välillä olla todella vahva ihan kannuksenkin kanssa ennenkuin sai pientäkään reaktiota.

Kaikki tämä onkin johtunut siitä että se ei ole ollut pohkeen edessä. On iso ero jos hevonen vaan juoksee eteen, vaikka kuinka lujaa hevonen menee eteenpäin se voi silti olla pahastikkin pohkeen takana. Vaikka kuinka hitaasti hevonen menee se voi silti olla pohkeen edessä. Mä haluaisin päästä siihen että saan Zebben liikkumaan hitaassa "leijuvassa" ravissa pohkeen edessä. Vielä siihen on matkaa mutta pikkuhiljaa hyvä tulee ja nyt saan jo pieniä pätkiä just siinä ravissa missä haluan sen olla.

Huomenna pitäis ehkä vielä käydä maneesilla jotta saan ratsastaa molemmat hevoset oikeen rennoksi kun tiistaina lähdetään sitten Järvenpäähän Zebben kanssa ja siellä on illalla valmennus!


15 feb. 2014

Jalat irti!

Eilen kävin maneesilla, ja keskityin täysin mun omaan istuntaan ja siihen että oikeesti istun jalat täysin irti hevosesta, ja vaan silloin kun hevonen ei mene eteen niin käytän pohjetta, ja sen jälkeen jalka heti irti taas, jotta en missään vaiheessa jää puristamaan polvilla tai reisillä,mitä muuten teen helposti. Pystyin paremmin keskittymään tuohon nyt kun ratsastin itse, ja Hilton oli ihan super superhyvä kun alkuun sai pari kertaa herättää ja muistuttaa sitä että sen pitää liikkua itse eteen eikä niin että mun pitää joka askeleella pyytää sitä eteen. Keskityinkin sitten koko ratsastuksen ajan vaan ja ainoastaan siirtymisiin, eteen kiinni, eteen kiinni, koko ajan ja olin tarkka että Hilton reagoi todella herkkään pohkeeseen ja sen piti oikeesti lähtee melkeen lentoon kun käytin pohjetta.






Tästä se pikkuhiljaa muuttui niin herkäksi että riitti lopussa kun vaan vähän kevyeesti kosketin alapohkeella niin se lähti heti eteen ja takajalat aktivoitui. Pystyin jopa tekemään piruettilaukkaa niin että jalat oli kokonaan irti, tätä en ole ikinä ennen pystynyt tekemään! Niin ihanaa kun sai valmennuksesta hyviä neuvoja mitä voin nyt itsekseni sitten työstää vielä paremmin. Hilton muuttui paljon suoremmaksi myös ja sain siis oikeesti superhyvän tuntuman kun se oli suoraan mun alla, aktiivinen takaa vaikka pidinkin jalat pitkinä rentoina vaan siinä sivulla.

Zebbe oli alkuun vähän hankala edestä, nosti kieltä ylös mikä on tosi tosi huono juttu ja huolestuin aika lailla kun se ei ole sitä näillä uusilla kuolaimilla tehnyt. Mutta löysäsin kankiketjua sitten hieman ja sen jälkeen se oli paljon parempi taas,ja rentoutui suustaan ( Jeanna nosti kankikuolainta yhdellä reiällä joten se kankiketju oli sen jälkeen ilmeisesti vähän liian kireä kun se kuolain tuli korkeammalle). Tein Zebbenkin kanssa todella paljon siirtymisiä ja sen kanssa työskentelin vaan ravissa taas, yritän nyt panostaa tuohon raviin vaan jotta saadaan se pian kondikseen :) tein parit ravisulutkin ja oikealle oli helppoa vasemmalle tein tosi loivasti, koska halusin että se säilyy rentona siinä asetuksessa.


Nyt kun lähden reissuun ja olen niin kauan poissa niin ajattelin ajastaa teille jotain postauksia mutta tarvitsen vähän ehdotuksia että mistä haluatte lukea? Varustepostausta en ehdi tehdä kun en ehdi kuvata kaikkia mun varusteita, mutta ajattelin sen tehdä sitten kun tulen kotiin,kun on paremmin aikaa. Ratsastushistoriani postauksen olen jo tehnyt ja se on ajastettu ensi viikolle. Mutta jotain muuta mistä haluatte että kirjoitan?