Sophia Backlund
SB Dressage Ab Oy
"The more I learn, the more I realize how much I don't know"

söndag 14 maj 2017

Ihana kevätpäivä!

Eilen oli kyllä niin ihana aurinkoinen päivä, oli ensimmäistä kertaa oikeen lämmin ulkona! Tämä kevät on kyllä ollut niin masentava ja kylmä, että toivottavasti nyt pikkuhiljaa kääntyisi parempaan päin, ja ainakin saatais lämmin aurinkoinen kesä!







Minäpä olin sitten eilen reippaana ja siivosin Pixun koko tarhan talven jäljiltä, en laskenu montako kärryä lantaa sain viedä pois mutta varmasti lähemmäs 20 :P Sitten kävin juoksuttamassa Pixun meidän isolla ulkokentällä ja laitoin sille ravipuomeja joiden yli se sai jumpata. Se kyllä liikkuu tosi nätisti liinassa ja käyttää itseään oikein, ja sama juttu ravipuomien yli se meni tosi nätisti (instassani onkin pieni videopätkä siitä, Sophiab_1986)




Muutenkin se on nyt saanut taas hienosti lisää massaa ja ylälinjaan lihaksia, siitä tulee kyllä niin hieno neiti! Tehnyt kyllä hyvää Pixulle ottaa vähän rennommin ja vaan keskittyä perusjuttuihin ja siihen rentouteen! Ei sitä oikeen ajattele, kuinka nopeasti ja kuinka paljon se on todella lyhyessä ajassa oppinut, niin pieni tämmöinen time out tekee sille tosi hyvää! Nyt sen itsevarmuuskin kasvaa kun saa tehdä sille tuttuja ja "helppoja" asioita hetken.






torsdag 11 maj 2017

Suoruutta ratsastamiseen!

Tulikin tuossa edelliseen postaukseen toivomus, että kirjoittaisin enemmän siitä, miten treenaan hevosen kanssa suoruutta. Mun mielestä suoruus on todella tärkeää, ja sen kanssa työskentelen päivittäin, se on se mikä on kaikista tärkein saada alkuverryttelyssä läpi, ja se on myös asia mikä näkyy aina jokaisessa liikkeessä ja tehtävässä.



Mitä suoruus on? Onko se vaan sitä, että voidaan ratsastaa suoraan eteen suoralla hevosella? Suoruus on niin paljon enemmän. Hevosen pitää pystyä taipumaan molempiin suuntiin yhtä hyvin, jotta voisi sanoa, että se on täysin suora, sen pitää työntää just yhtä paljon molemmista takajaloista kohti tuntumaa, sen pitää antaa ratsastajalle yhtä paljon tuntumaa molempiin ohjiin, sen pitää olla suoraan ratsastajan alla, riippumatta siitä, mitä tehdään. Eli vaikka ollaan ympyrällä tai mennään sivulle, pitää ratsastajalla olla sellainen tunne, että hevonen on koko ajan suoraan sen alla eikä livistä mihinkään suuntaan.

Hepostihan käy niin, että kun lähtee taivuttamaan ympyrällä sisäpohkeen ympäri, unohtuu ulkoavut ja hevonenkin helposti livistää ulospäin, tulee tunne, että hevosta on enemmän siellä ympyärn ulkopuolella. Tässä pitää itse vaan olla tarkkana, että ratsastaa myös ympyrällä hyvin ulkoapujen kanssa, kun se helposti unohtuu kun ajatellaan, että halutaan taivuttaa hevosta sisäpohkeen ympäri. Mutta se ei paljon auta jos ei "oteta vastaan" ulkoavuilla. Hyvin voi kuvitella, että ratsastajan avut ovat kuin tunneli, jonka sisällä hevosen pitää liikkua.

Toinen asia, mikä liittyy myös suoruuteen on, että hevosen pitää reagoida yhtä herkästi molemmin puolin ratsastajan apuihin. Esimerkiksi jos ajattelee pohkeenväistöä, niin pitää olla sellainen tunne, että hevonen menee yhtä helposti sivulle oikealle kuin vasemmalle. Kaiken pitää toimia yhtä sujuvasti molempiin suuntiin.



Eli periaatteessa suoruutta voi harjoitella todella monella tapaa. Suoraan eteen ratsastamisella ehkä tarkistetaan vain se, ettei hevonen huoju tai liiku vinossa. Se nyt on ykkösjuttu mikä pitää tarkistaa kun lähtee miettimään hevosen suoruutta. Ratsastaa suoraan kohti peiliä reippaasti uran sisäpuolella, ja katsoa onko se tässä jo vino tai haluaisi vetää helposti johonkin suuntaan.

Mun mielestä on kuitenkin kaikista vaikeinta löytää se suoruus nimenomaan kaarevilla urilla, helposti itselleni tulee sellainen tunne, että hevonen vähän livistää ulos. Tässä pitää vaan itse olla tarpeeksi vahva ulkoapujen kanssa ja istua mahdollisimman keskellä hevosta, ettei tule sellaista tunnettä, että lähtee kallistumaan sisällepäin.

Kiemuraurat, esim 4-6 kaariset kiemurat radan yli ovat tosi hyvä harjoitus missä pääsee vuorotellen taivuttamaan hevosta oikealle ja vasemmalle, ja sitten siinä välissä ratsastamaan pätkän suoraan eteen. Tässä tuntee hyvin, taipuuko hevonen helpommin oikealle tai vasemmalle, ja saako sen molemmille ohjille ja suoraksi heti kaarteen läpi. Jos hevonen on toiseen suuntaan jäykempi, voi lisätä voltit siihen suuntaan jotta saa hevosen pehmitettyä siihen suuntaan vielä tehokkaammin.

Siirtymisissä huomaa myös hyvin jos hevonen ei ole ihan suora eikä työnnä molemmista takajaloista yhtä paljon. Tähän hyvä harjoitus on ratsastaa keskihalkaisijaa pitkin (mieluiten kohti peiliä) ja tehdä siinä siirtymisiä, esim ravi-4-5 askelta käyntiä- ja taas ravi, ja sama juttu laukka-käynti-laukka. Tässä hevosen pitäisi koota ja ottaa painoa takaosalleen kun siirtyy esim ravista käyntiin, ja taas ponnistaa takajaloista eteen kun lähtee käynnistä takaisin raviin. Jos toinen takajalka on heikompi, hevonen yleensä helposti vähän heittää takaosaa ulos siirtymisen läpi ja on siinä hetkellisesti vino.

Jos mä nyt mietin omia hevosiani, niin Hilton on aina ollut sellainen hevonen jonka kanssa mun pitää tosi paljon muutella asioita koko ajan, että se pysyy suorana ja muutenkin "avuilla", esim ratsastamalla oikea ja vasen avo vuorotellen, ehkä suoristaa siinä välissä, jne. Hilton vaatii enemmän sellaista nopeutta ja notkeutta liikkumiseen, ettei se liian paljon "jämähdä". Pixu taas on melkeen liian "liikkuva" ja taipuu joka suuntaan eikä oikeen löydä sitä tunnelia minkä sisällä olla, niin sen kanssa teen pidempiä pätkiä samassa asetuksessa/asennossa, jotta se löytää sen paikan missä olla.
Zebbe oli taas niin jäykkä sen kropastaan, että sitä piti vaan jumpata ja venytellä niin paljon kun sen kroppa vaan antoi periksi.



Kaikilla hevosilla on ne omat juttunsa miten niitä pitää ratsastaa, ja jokainen hevonen on johonkin suuntaan vino, niin kuin ollaan myös me ihmiset. Sitten kun sen tietää, mihin suuntaan se oma hevonen on jäykempi, hitaampi, jne, niin sitten on helpompi siitä lähteä sitä pikkhuhiljaa työstämään, ja pitämään se koko ajan mielessä, että mitä puolta kannattaa jumpata vähän enemmän, ja millä tavalla :)

Voi että, tulipa nyt ikävä kunnon ratsastamista kun lähti näitä asioita taas pohtimaan :D toivottavasti tästä oli iloa ja apua, lisää vinkkjeä saa heittää, 26.5 jälkeen olen äitiyslomalla, ja vaikka olen suunnitellut kääntää meidän kodin ylösalas ja suursiivoilla jne, niin on varmasti myös hyvin aikaa tänne kirjoitella ja pohtia syvällisiä kouluratsastuksen aiheita ;)

söndag 7 maj 2017

Kuulumisia

Täällä pyörii vain vauvajutut mielessä, ja töissä ollut aikamoinen kiire, enää parisen viikkoa ja jään äitiyslomalle niin on paljon mitä pitäisi saada tehtyä ennen sitä.

(C) Heidi Järvi, Pixu kesällä 2016



Kuitenkin olen vielä ratsastellut, vaikka en ihan niin aktiivisesti kuin ennen :P Maha alkaa olemaan niin iso jo, että usein varsinkin arkisin pitkän työpäivän jälkeen ei tunnu mukavata kiivetä hevosen selkään enää, mutta onneksi Pixu liikkuu tosi hienosti liinassa ja työskentelee siinä hyvin, ja saan hevosenhoitajalta apua myös kun hän pari kertaa viikossa ratsastaa. Olen sitten la-su:t aina yrittänyt ratsastaa itse, eihän me nyt mitään kummempia juttuja tehdä nyt, perusasioita yritän parantaa Pixun kanssa, ja luulen, että tämä on just ollut Pixullekin tosi hyvä juttu, se on kuitenkin tässä vuoden aikana oppinut niin älyttömän paljon uutta ja jouduttu viemään se sinne mukavuusalueen ulkopuolelle aika monta kertaa, niin Pixun itsevarmuudelle ja päälle sekä kropalle muutenkin tekee hyvää tämmöinen rennompi jakso, missä tehdään vaan tuttuja asioita mitkä ovat Pixule helppoja.

Pixu onkin ollut todella hyvä ja kiva ratsastaa, sen kanssa tärkeintä on se rentouden löytäminen ja se on nyt toki parantunut tosi paljon kun en koko ajan ole opettamassa sille uutta, vaan se tietää mitä sen pitää tehdä ja saa turvalisemman olon työn tekoon nyt. Paljon harjoitellaan ja jumpataan väistöjen kanssa, vastalaukkojen ,ja siirtymisten. Sekä ihan perus suoruuden kanssa. Pixu on niin taipuisa ja ketterä, että enemmänkin se tarvitsee löytää sellaisen "raamin" missä olla, ettei koko ajan ole livistämässä sieltä pois.




Aika onneksi menee tosi nopeasti, vaikka tuntuu, että siitä on ikuisuus kun mä olen voinut täysillä treenata, mutta nautin samalla myös tästä omasta ajasta, se tuli kyllä ihan tarpeeseen, sitten kun taas pääsee ratsastamaan ja treenaamaan normaalisti olen varmasti tuhat kertaa enemmän intoa täynnä taas :)

måndag 1 maj 2017

Zebben kanssa tehty matka

Zebbestä voisi kyllä kirjoittaa kokonaisen kirjan, mitä kaikkea sen kanssa on koettu ja opittu.. Ehtihän se olla mulla 9 vuotta, ja Zebbe olikin ensimmäinen hevonen jonka olen kouluttanut ja vienyt eteenpäin. Siihen toki mahtuu paljon epäonnistumisia, joista kuitenkin olen sitten oppinut ja tullut paremmaksi ratsastajaksi, mutta myös niitä onnistumisia, ja elämäni parhaita hetkiä on Zebben selässä koettu!

Ensimmäinen kerta Saksassa, kesä 2009 

Zebben kanssa Haukiputaalla 2010

Saksassa treenaamassa kohti 7-vuotiskautta (enää en ratsastaisi ilman kypärää!!)




Olin itse tosi nuori ja kokematon kun Zebbe mulle tuli, 4-vuotiaana oriina. Olin kisannut Prix St George-tasolle asti mutta valmiilla hevosella. En oikeen ymmärtänyt silloin itsekään mitä se oikeasti vaatii, kouluttaa hevonen noin nuoresta asti kohti vaikeita luokkia. Vaikka niitä virheitä on tullut tehtyä, niin en kuitenkaan niitä kadu, koska ne kuuluu jokaiseen ratsastajan polkuun, jos ei virheitä tee, niin ei myöskään opi eikä kehity!

Nyt kun mietin jälkeenpäin mietin omaa osaamistasoani silloin 9 vuotta sitten, niin eihän mulla olut hajuakaan, että mitä mä oikeen tein :P Eihän sitä voikaan tietää, ennen kuin sen yhden hevosen on kouluttanut, minkälainen se tie on, miten se hevonen kehittyy, mitä vaiheita siihen kuuluu, miten jotkut asiat kannattaa tehdä jne. Eikä sitä ikinä opikaan valmiiksi, mutta jokainen hevonen opettaa ja tekee taitavammaksi, koko ajan saa lisää työkaluja millä työstää.

Mun työkalupakki olikin Zebben tullessa aika tyhjä, mutta näitten 9 vuoden jälkeen sain kyllä aika montakin eri työkaluja Zebben ansiosta, joita nyt voin käyttää muille hevosille, ja jokainen hevonen antaa tietenkin aina lisää niitä työkaluja, niitä kun ei ikinä voi olla liikaa ;)

Zebben kanssa uutta oli tietenkin se nuoren hevosen ratsastaminen, mutta myös nuoren oriin ratsastaminen ;) nuoren hevosen ratsastus on aika erilaista kuin "aikuisen" hevosen ratsastaminen. Aika hyvin kuitenkin päästiin Zebben kanssa vauhtiin, eikä ongelmia oikeastaan tullut kun sitten vasta kun sen hormoonit rupesivat olemaan sille liikaa. Zebbe oli todella kiltti nuori ori, ainut mistä sen huomasi alkuun, että oli ori, oli että se oli aika vahva niskastaan. Kuitenkin siinä kun se täytti 7, se rupesi olemaan enemmän ja enemmän orimainen, kyllä se oli aikaisemmin jo noussut pystyyn kisapaikalla ja sellaista, mutta ei ikinä tehnyt mitään ratsastaessa vaan pystyi siinä keskittymään vielä suht hyvin.

Zebben kanssa asuttiin myös Saksassa pitkiä pätkiä ja treenattiin Holga Finkenin luona, siellä tuli opittua aivan älyttömän paljon!! Ikimuistoisia aikoja, missä minä tosiaan opin ratsastuksesta todella paljon. Sekin, kun sai seurata ammattilaisia aamusta iltaan, opetti paljon. Miten he jaksottavat treenit eri hevosilla, miten he ratkoivat eri ongelmia jne.

Suomessa jouduin treenaamaan enimmäkseen yksin Zebben kanssa, ja siinä on kyllä ollut monta kertaa sellaisia hetkiä kun ei vaan millään ole löytänyt ongelmiin ratkaisua, ja turhautumista on tullut kerta toisensa jälkeen. Kuitenkin ollaan niistä aina jotenkin selvitty, mutta jäihän sinne niin monta ratkomattomia ongelmia, jotka sitten kuitenkin aina olivat siellä taustalla, vaikka sitten saatiinkin välillä asiat sujumaan tosi hyvin, niin oli vaikeaa päästä itsekin irti vanhoista tavoista.

Vaikka vaikeuksia on ollut, niin en kuitenkaan halua unohtaa niitä onnistumisia mitä Zebben kanssa tuli. Jo 5-vuotiaana meidät valittiin nuorten hevosten MM:eihin vararatsukoksi, vaikka mulla ei silloin mitään kokemusta tosiaan ollut nuorten hevosten kouluttamisesta tai ratsastamisesta, ja monta sijoitusta kansallisista nuorten hevosten luokista.

Lappeenrannassa, 7-vuotis cupin osakilpailut oli silloin

Pohjanmaan hallimestaruudet, jotka voitettiin, taisi olla 2012 keväällä

Finnderby kansainväliset kisat 2014 (C) Hanna Heinonen


PSG-tasolle päästiin debytoimaan jo kun Zebbe oli 8-vuotias, vaikka sillä tasolla ei ihan heti nappiin kaikki mennyt. Mulla ei ehkä silloin ollut oikeaa ideaa kokoamisesta, ja se varmasti oli se isoin ongelma kun tälle tasolle siirryttiin. Oli liikaa vauhtia takaa eteen, ilman joustavuutta, rentoutta, ja kontrollia. Oli tärkeää vaan saada hevonen liikkumaan mahdollisimman näyttävästi, ja uskoin, että se vauhti oli siihen ratkaisu ;) se ehkä toimii nuorten hevosten luokissa, mutta kun noustaan PSG-tasolle ja siitä ylöspäin, se tekninen osaaminen on oltava jo tosi hyvin hallussa.

Tässä sitten takkuiltiin parisen vuotta, mutta kyllä sekin sitten lähti sujumaan ja kuten kaikki varmasti tietää, me saavutettiin todella hienoja tuloksia ihan Intermediaire 1-tasolle asti! Tästä kuuluu suuri kiitos ehdottomasti Nipsulle, jonka ansiota sain ihan uuden tavan katsoa kouluratsastusta ja nimenomaan mulle avautui ihan uusi ajatustapa ratsastamiseen, nimenomaan sitä teknistä osaamista, pikkusäätöä, miten asiat yhdistyvät ja miten ja miksi asioita tehdään tietyllä tavalla.

Joukkue-SM kultaa Harjussa 2014, sama vuosi kun tehtiin ennätystuloksia pikkukierrostasolla lähes 69% ja päästiin ratsastamaan HIHS:ssä

Suurimmat ahaa-elämykset olen saanut siinä alussa kun aloitettiin Nipsun kanssa yhteistyö, ja se että pääsin valmentautumaan Nipsun luo pidempiä pätkiä kerrallaan tottakai mahdollisti sen, että pystyin sisäistämään asioita eri tavalla. Zebben kanssa oltiin kuitenkin niin pitkään tehty tietyllä tavalla, että oli vaikea irrottautua niistä vanhoista jutuista, varsinkin jos tuli ongelmatilanne päälle. Huomasin itsekin, että ratsastin kaikkia muita hevosia paljon paremmin kuin mitä Zebbeä.

Meillä onneksi oli se hyvä kausi kun kaikki sujui ja päästiin voittamaan joukkue-SM:ät, Small Tourin finaaliin päästiin jäähalllille ratsastamaan jne.. Ne ovat muistoja joita aina kannan mukanani, ja tuntuu, että ne oli palkinto siitä kaikesta työstä mitä olin Zebben kanssa vuosien aikana tehnyt. Kyllä se tulee sieltä kun vaan jaksaa tehdä eikä luovuta. Siitä olen superylpeä, ja iloinen, ja vaikka monet asiat tuli kantapään kautta opittua, niin ne tuli kuitenkin opittua, ja olihan meillä aikamoinen matka mikä tehtiin yhdessä < 3

(C) Heidi Järvi

fredag 21 april 2017

Kevättä rinnassa!

Oi arvatkaa kuinka mun sisäinen kisaihminen herää eloon kun kevät tulee ja kisakausi lähtee oikeasti käyntiin, seuraan paljon ruotsalaisia blogeja (Nina Rademaekers, Linn Olsson, Lina Dolk, Emelie Brolin..) ja siellä on ihmisillä kisavalmisteluja meneillään ja kisakausi alkanut, mua niiiin huvittais myös päästä kisaamaan tällä kaudella kunnolla ja kyllä tämä on vähän tylsää täältä kotisohvalta seurata muitten menoja :P

Ypäjä Spring Dressage 2016 Hiltonilla < 3 (C) Taru Arola


On tämä kisaelämä vaan niin parasta mitä olla ja voi! Samalla tottakai odotan niin paljon meidän pikkuista ja sen tuloa maailmaan, pakkohan jonkun asian on hetkeksi silloin väistyä. Onneksi aika menee suht nopeasti ja jos kaikki menee nappiin niin pääsen ehkä loppukaudesta vielä kisaamaan :)

Kisamuistoja:

Finnderby -15 (C) Taru Arola

Finnderby (C) Taru Arola

Baltic Cup Estonia -15 (C) Külli Tedre

Helsinki Dresssage Masters ehkä -13? 

Iloinen Zebbe kunniakierroksella Helsingissä 2015

Finnderby -15 

Haukipudas 2015


Omaa ratsastustani olen nyt kyllä vähentänyt jo tosi paljon, ei enää tunnu niin mukavalta ratsastaa niin ajattelin, että parempi sitten vähän ottaa rauhallisemmin. Vielä ei ole sellaista tunnetta, että sattuisi mihinkään, mutta kun ei muutenkaan pysty enää samalla tavalla ratsastaa ja vaikuttaa hevoseen istunnalla niin en tunne, että pystyn mitään kovin hyödyllistä enää tekemään. Jotkut päivät menee vaikka kuinka hyvin ja pystyn istumaan alas ravissakin ilman ongelmaa, mutta sitten on tullut pari päivää kun jo käynti on hankalaa. Eli vähän sen päivän kunnon mukaan menen, jos on epämukava olo niin sitten on turha yrittää. Tänänä ja huomenna on kyllä tarkoitus ratsastaa ainakin vähän, silleen on hyvä kun voi aina juoksuttaa ensin niin hevonen pääsee menemään vähän reippaammin ja vertyy siinä samalla hyvin, ja sitten mä voin selästäpäin tehdä vähän rauhallisemmassa tahdissa asioita, paljon kokoamisia, sivuttaisliikkeitä, siirtymisiä, jne. Käynnissähän voi myös hyvin työskennellä hevosta.

Olen aloittanut kirjoittamaan toivepostausta mun hevosista ja mitä niitten kanssa olen oppinut ja vähän niitten matkasta miten ne ovat kehittyneet jne, joten yritän saada sen tässä pikkuhiljaa valmiiksi teille myös. Lisää ideoita saa heittää! Varustepostaus oli myös toivottu, joten sekin tulossa.

lördag 15 april 2017

Raskaus ja ratsastus

Ajattelin nostaa tämän kysymyksen omaan postaukseen, kun tiedän itse, kuinka paljon yritin tästä asiasta löytää netistä sun muualta tietoa kun sain tietää olevani raskaana.

ANONYM15 APRIL 2017 09:50
Hei! Olen itsekin ensimmäistäni odottava hevosen omistaja ja nyt rakkauteni puolessa välissä. Paljon tulee ihmisiltä kyselyitä, että kuinka pitkälle saa ratsastaa jne? Lääkäreiltä jos lähden kyselemään niin Hehän varmasti kieltävät asian heti jo tippumisriskin takia, mutta olen itsekin kilpaillut toista kymmentä vuotta esteillä,koulussa ja kenttäratsastuksessa ja nyt allani on kokenut rauhallinen hevonen, jonka en koe olevan riski raskaudelleni. Luin, että puolen välin jälkeen olisi vältettävä lajeja joissa kohtu joutuu voimakkaaseen hölskyvään liikkeeseen kuten esim ratsastuksessa. Kaipailisinkin neuvoja sinulta asiaan ja oletko kuullut muilta ratsastajilta kuinka kauan on lapsen turvallisuuden kannalta hyvä ratsastaa? Halu ratsastaa edes kevyesti koulua olisi vielä kova.

Ensinnäkin, mun mielestä on hyvä muistaa, että jokainen raskaus on erilainen ja me kaikki ollaan yksilöitä, eli jo sen perusteella, en lähtisi hirveästi uskomaan ja kuuntelemaan mitä muut sanovat, vaan kysyisin neuvoa omalta lääkäriltä ja kätilöltä. Näin minä tietysti myös tein heti kun sain siihen mahdollisuuden. Olin itse myös elänyt siinä uskossa, että ratsastaminen olisi jotenkin vaarallista ja, että joutuisin olemaan hevosen selästä pois useita kk:ssa jos tulen raskaaksi.

(C) Tanja Ukkonen. Hyvin voi tehdä ennätyspisteitäkin kisoissa, vaikka on pikkuinen kasvamassa mahassa ;)


No onneksi totuus ei ihan ole tätä. Sehän on sanomattakin selvää, että hevosen selästä ei tippua kannata, sehän on se isoin riski mitä ottaa kun ratsastaa. Eli sitä pohtisin kyllä ihan itse, miten suuren riskin on valmis ottamaan, ja tuntuuko se kuinka suurelta riskiltä. Eli jos ei ole kovin kokenut, tai hevonen millä ratsastaa osaa olla vähän villi tai kyse nuoresta hevosesta, niin en ehkä ratsastaisi niin pitkään. Tässä pitää kyllä tuntea itsensä niin hyvin, ja olla rehellinen itselleen. Turhia riskejä on turha ottaa! Kyllähän sitä ehtii sitten ratsastaa taas loppuelämän.

Minä olen koko ajan tuntenut, että omalla kohdallani tuntuu, että on paljon isompi riski, että esim liukastun ulkona liukkaalla jäällä ja kaadun, kuin että tippuisin hevoseni selästä. En kuvittelisikaan, että menisin maastoon ratsastamaan tai, että menisin täyttä laukkaa ympäri maneesin. Jokin kultainen keskitie pitää olla, on varmaan niitäkin jotka eivät tyyliin enää nouse sohvalta sen jälkeen kun saavat tietää, että olevat raskaana, ja se on heidän valintansa.

Mulle on kuitenkin tärkeää, että minä voin hyvin, koska silloin lapsikin voi hyvin. Elämässä on aina riskejä vaikka kuinka varovainen olisikaan, tärkeintä, että tietää itse mitä riskejä on valmis ottamaan.

Mitä tulee siihen, että onko se itse ratsastaminen vaarallista, niin mulle on lääkärit ja kätilöt sanoneet, että niin kauan kun tuntuu hyvältä eikä mihinkään satu, niin voin ratsastaa vaikka vielä samana päivänä kun synnytän. Eli tämä on tosi yksilöllistä, jotkut voi ratsastaa ihan sinne loppuun asti ilman, että missään tuntuu, ja itse asiassa tämä vaan tekee hyvää kun pitää kropan liikkeessä ja pysyy aktiivisena. Raskaus ei ole mikään sairauas! Mutta jos rupeaa sattumaan tai tuntumaan ikävältä niin tottakai silloin on parempi lopettaa. Kyllä se oma kroppa on aika hyvä kertomaan mikä tekee hyvää ja mikä ei, sitä kun osaa kuunnella niin pääsee aika pitkälle jo.

(C) Anne-Teir Siltanen


Hevosetkin liikkuvat eri tavalla, minä ratsastan tällä hetkellä vain kahdella hevosella, Pixulla voin hyvin istua alas harjoitusravissa kun se on niin pehmeää, mutta tällä toisella menen vaan kevyttä ravia koska sillä on liian pompottava ravi eikä sen harjoitusravissa enää ole mukava istua. Sekään ei ole niin paha, että se sattuisi mutta ihan vaan jo sen takia, että hölskyy enemmän olen päättänyt, että parempi etten istu enää alas :P

Olen paljon jutellut muitten äitien kanssa jotka ovat ratsastaneet raskauden aikana, ja kyllä monet ovat pitkään pystyneet ratsastamaan, ne ovat lopettaneet sitten kun jostain syystä ei enää ole tuntunut hyvältä, ehkä vaan se, että maha kasvaa niin isoksi, että on vaikea kiivetä sinne selkään voi olla hyvä syy lopettaa :P Mutta sinne 7-8 kk:een asti on melkeen kaikki ratsastaneet, ja sitten viimeisellä yhdeksännellä kuukaudella menty eniten käyntiä ja jotain piaffia/piruetteja missä hevonen ei liiku paljon eteen.

Minä kyllä suosittelisin juttelemaan sille omalle lääkärille/kätilölle ja seurata heidän neuvojaan, ne tietää sun tilanteen parhaiten ja osaa sen perusteella antaa ne parhaat neuvot :) Ja kaikki päättää itse miten tekee, ollaan kuitenkin aikuisia ja tämmösiä päätöksiä pitää osata tehdä itse eikä kuunnella liikaa muita, koska usko pois, muilla on aina mielipiteitä myös ;)

Minusta tehtiinkin haastattelu YLE:en aiheesta liittyen, sen voi käydä lukemassa täällä, ja kuuntelemassa täällä (noin 23 min ohjelmassa), ja nämä ovat siis ruotsiksi :)


fredag 14 april 2017

Pääsiäisloma!

Kylläpäs tätä pääsiäistä on odoteltu, että pääsee ottamaan vähän rennommin kun tuntuu, että arkisin vaan on kiire koko ajan. Päätetttiin sittenkin jäädä pääsiäisen yli kotiin vaan, ja ottaa ihan rennosti. Ihan kivaa sekin :) Muakin vähän ahdistaa jo tää iso maha niin ei olis ehkä ollut niin kiva sitten reissailla ja mennä, ja vähän olen vainoharhainen muutenkin jos jotain sattuisi :P

Pixu saa nyt kaksi vapaapäivää eilen ja tänään, se on taas tehnyt reippaasti hommia pidemmän aikajakson. Huomisesta maanantaihin vedetään sitten 3 päivän treeniputki taas, sillä sujuu nyt ravisulut tosi hienosti joten niitten treenaamista jatketaan, sekä laukanvaihtojen treenejä ja ajattelin myös pikkuhiljaa aloittaa laukkasulkujen kanssa.



Pixun myynti-ilmoituksen löydätte muuten täältä, tehtiin uudempi video viime vloppuna myös, mutta kuten huomaa, mun on jo aika vaikeaa ratsastaa ravia sujuvasti, mutta kyllä ihmeen hyvin olen pystynyt vielä kuitenkin ratsastamaan, kun miettii että enää on alle 3 kk:ta jäljellä laskettuun aikaan!

Omia treenejä olen yrittänyt jotenkuten pitää yllä, youtubesta löysinkin jotain pilatestreenejä mitä voi tehdä, niitä yritän sitten iltaisin vetää yhden ohjelman läpi, ettei nyt ihan rapakuntoon mene :P Ja nyt kun on aikaa pääsiäisen yli niin ajattelin käydä kävelylenkeillä aamusta. Mitä paremmin pitää kehostaan huolta ennen synnytystä jo, sen nopeammin varmasti sitten myös palautuu ja pääsee takaisin normaaliin kuntoon.

Yritän taas pääsiäisen yli päivitellä blogia vähän paremmin, ja jos teillä on jotain tiettyä mistä haluatte lukea niin kommentoikaa ihmeessä tähän alle niin yritän toteuttaa :)

måndag 3 april 2017

Viittä vaille vaihdot oppinut!

Pixu on taas ollut todella mahtava ratsastaa! Pääsen ihan eri tavalla siihen vaikuttamaan nyt taas, laukassa päästään melkein jo piruettilaukkaan asti ja ravissa olen jo voinut vähän pyytää enemmän takaosaa alle ja kevyempää etuosaa, sille tulee muuten aika makea ravi kun se oppii kantamaan itseään vielä paremmin ja saa voimaa!

Ehkä pian pääsee taas ulkokentälle ratsastamaan!


Pixun kanssa ollaan nyt päästy vaihtojen kanssa sille tasolle, että ne tulee avuista ja puhtaasti! Olen tehnyt samaa harjoitusta kun mitä tein Hiltonin kanssa aikanaan, suoraan kohti peiliä esim vasenta laukkaa niin tulen tosi loivaa vasenta sulkua, ja vaihtoon puolipidäte uudella ulko-ohjalla ja uudella ulkopohjeella ajattelen, että vähän "heitän" takaosan yli oikealle, silloin vaihtaa aina puhtaasti!

Nyt näitä pitäisi vaan harjoitella niin ei tässä varmaan mene kuin pari viikkoa niin se tekee jo vaihdot ihan silleen "normaalisti" avuista jne :) katsotaan miten käy :D toivon, että pystyn vielä ainakin huhtikuun ratsastamaan suht normaalisti, tänään on tasan 6 kk:ta tullut täyteen, eli 3 kk:ta vielä jäljellä kunnes me nähdään meidän pikkuinen! En kyllä malttais odottaa!

Hilton on tullut hyvin perille keväiseen Saksaan, tarkoitus olisi, että lähdetään mieheni kanssa pääsiäisen yli Hiltonia moikkaamaan, mun pitää vielä tarkistaa, että varmasti on ok, että vielä lennän jne :)

måndag 27 mars 2017

Hilton lähtee Saksaan

Eilen käytiin viemässä Hilton Poriin, mistä se sitten tänään jatkaa Saksaanpäin. Tarkoituksena on ensisijaisesti sen myynti. Vaikka kuinka vaikealta se tuntuukin, niin kaikelle on aikansa. Me ollaan nyt 2 viimeistä kisaa tehty ennätystuloksia ja parannettu omaa parasta tasoamme. Siihen on ehkä hyvä joskus lopettaa ja olla siihen ylpeä ja tyytyväinen. Hiltonista on jo tullut niin monta kertaa parempi hevonen kuin mitä minä, valmentaja, tai ketään muukaan olisi ikinä uskonut. Nallekarhu se vaan yllättää ja ylittää itsensä kerta toisensa jälkeen! Joskus on ehkä viisainta lopettaa siihen, taputtaa itseään ja hevostansa olkapäälle, ja ajatella, että hitto me tehtiin hieno matka!

Hilton on hevonen mielettömän suurella sydämellä, ja se tulee vielä antamaan jollekkin ratsastajalle niin paljon!


Kaikki kuvat Taru Arolan ottamia, viime viikonlopulta kun olimme Ainon Ratsastuskeskuksessa, ja tehtiin meidän viimeiset kisat jotka päätyivät meidän ennätystulokseen < 3

Tämä ei todellakaan ole mikään helppo päätös ollut, ja voitte arvata kuinka kivaa olisi tämän upean kauden avauksen jälkeen vielä jatkaa ja katsoa mihin oltais voitu päästä. Toisaalta, Hilton ei ole vielä myyty, ja kaikki mahdollisuudet ovat vielä auki.

Nyt haluan kuitenkin antaa kaiken energian ja aikani hetkeksi meidän pikkuiselle, joka ansaitsee äidin joka on sen kanssa kotona eikä ajattele mitään muuta kuin sitä, ainakin tähän alkuun < 3 Tunnen itseni sen verran hyvin, että jos mulla on hevoset täällä kotona tallissa niin en malta olla sieltä pois, ja sitten iskee vaan huono omatunto kun sitten joko vauva tai hevoset kärsii siitä kun olen toista hoitamassa.

Tarkoitus ei todellakan ole lopettaa ratsastamista tai vähentää mun satsausta, vaan päinvastoin, sitten panostaa entistä enemmän, ja tulla entistä vahvempana takaisin kisaradoille. Pieni parin kuukauden tauko tekee kuitenkin varmasti vain hyvää minulle, kun nämä hevoset ovat olleet niin intensiivistä osaa mun elämää niin kauan. Lupaan kuitenkin, että se tauko on tosiaan ENINTÄÄN sen pari kk:tta, en mä sen kauemmin osaa olla ilman ;)

Ja tosiaan, Pixu on vielä mulla ja sillä jatkan ratsastamista niin kauan kuin vaan pystyn, joten en mä ihan iman hevosta kuitenkaan ole tälläkään hetkellä :) yksi on kuitenkin heti niin paljon vähemmän kuin kaksi, varsinkin kun Pixu ei vaadi samanlaista treeniä kuin esim. Hilton.





Jos vaan pystyn vielä masuni takia lentämään, niin ajattelin kyllä lähteä Hiltonia vielä moikkaamaan kunhan ne pääsee sen kanssa ensin vähän tutustumaan ja aloittamaan treenit. Kauhea ikävä sitä kyllä on jo nyt, ei siitä pääse mihinkään. Mä kuitenkin yritän ajatella eteenpäin koko ajan, ja miettiä miten mä haluan, että tilanteeni on esim 5 vuoden päästä, tai 10 vuoden päästä. Silloin pitää välillä osata tehdä näitä vaikeita päätöksiäkin, ja tämä onkin tässä lajissa se ehdoton huono puoli, mutta se on vaan kestettävä. Jos haluaa eteenpäin, haluaa panostaa ja tulla paremmaksi, on joskus pakko luopuakin jostain.



måndag 20 mars 2017

We did it again!

Olipas taas hyvä kisapäivä! Parannettiin meidän ennätystulosta Tampereen kisoista tekemällä uuden Ainossa, 65.7% Prix St George-luokasta, ja toinen sija kovassa joukossa!

Taru Arolalle valtavan suuri kiitos upeista kuvista < 3 (lisää tulee myös aamutreeneistä mutta laitan ne omaan postaukseen)



Hilton oli nyt paljon parempi ravi-ohjelmassa kuin Tampereella, tahti säilyi nyt paremmin mutta kyllä se vieläkin vähän leviää mulla ravissa (tässä kyllä syytän omia vatsalihaksiani kun ne ei enää ihan toimi kuten normaalisti;) ), ja käynti oli nyt huonompaa kuin Tampereella. Toinen takari meni ihan ok mutta toisen ruuvasi.. Ne onnistuu hyvin kotona mutta sitten se radalla jännittyy vähän selästään ja jää pohkeen taakse käynnissä, ennakoi käännöksiä liikaa.. 

Laukassa ei saatu ihan yhtä hyvää fiilistä kuin Tampereella, mutta kuitenkin paljon paremman tuntuinen kuin mitä oli kertaakaan viime vuonna! Nyt laukka-ohjelma on helppoa ja vaivatonta eikä siinä tarvitse puskea Hiltonia eteenpäin, se liikkuu itse mielellään ja kevyesti. Vasen piruetti onnistui ihan hyvin, oikeassa se jäi pari viimeistä askelta vähän liikaa paikalleen. 






Mun mielestä kuvistakin näkee kuinka paljon enemmän kantovoimaa Hilton on talven aikana saanut! 


Vaihdot olivat tosi hyvät, saatiin taas kolmos-sarjoista arvosanan 8! Alku ja lopputervehdykseen mä yritin valmistella liian huolellisesti niin Hilton pysähtyi jo vähän ennen X:ää molemmissa, turha virhe :P 

Vielä jos saisi näitä pikkujuttuja korjattua niin me voitais varmasti yltää lähemmäs 68% tuloksia! Harmittaa ettei nyt päästä jatkamaan kisakautta kun se näin hyvin on alkanut :P onko pikkasen tyypillistä.. Mutta olen todella tyytyväinen tähän ja ylpeä Hiltoniin, se on niin pitkälle päässyt ja vieläkin olisi paljon parantamisen varaa! 

Kaikki postauksen kuvat siis Tarun ottamia :)